sunnuntai 16. elokuuta 2009

Meltausjoki 14-16.8.09

Matka yhteensä 45 km

Pidennetty viikonloppu ja jotakin piti keksiä. Lähdin sitten meloskelemaan Meltausjokea ja pyytämään kalaa. Tätä ennen oli 3 viikon hellejakso (kuulemma) joten vettä oli todella vähän. Lähdin Välikoskelta ja meloskelin sieltä ekaksi yöksi Kunettikosken kämpälle, missä myös Väinö oli yötä. Kahvit keittelin Juopponiemessä Väinön kanssa. Kalaa tuli verkolla yksi iso harri kosken yläpuolelta ja Väinö sai ongella pari haukea. Keiteltiin ja syötiin ne, hyvää oli!

Vapakoskelta Kunettikoskelle on tylsä väli meloa. Poislukien Unariköngäs siinä on vain pitkiä suvantoja. Varsinkin vastatuulella lähtee järki meloa niitä kumipaatilla. Paras lähtöpaikka taitaa sitten olla Mikkelilampi.

Kunettikoskella oli muutama onkimies ja taisivat kaikki olla tulossa kämppään yöksi, mutta eivät sitten tulleetkaan ku me ehdittiin ensin. Pari pärinäjamppaa kävi myös kääntymässä kämpällä, toisella oli enduropyörä ja toisella mönkijä. Nämä sankarit lähtivät jonnekin pystyttämään telttasaunaa.

Seuraavana päivänä jatkoin Kunettikoskelta alaspäin ja nyt oli jokikin mukavampi meloa. Vettä oli koskissa yllättävän paljon, ainakin verrattuna viime syksyyn. Tai sitten taidot olivat vain karttuneet. Paatin istuin vuotaa edelleenkin, vissiin venttiilistä, millähän senkin saisi korjattua :( Retkipatja perseen alla on vähän turhan matala, inhottava istua ku perseessä loiskuu vesi.

Päiväkahvit keittelin 1km ennen Saittapenkereen laavua. Joki levenee hiukan ja siihen laskee joku pikkupuro. Siitä sain yhden kivan kokoisen siian. Samassa paikkaa on pieni kumpare, jossa oli mukava tulistella.

Yöksi ajattelin mennä Pahtakosken kodalle, mutta sinne tuli pari muuta, joten laskettelin iltasella 4km alemmas Perttauskosken laavulle. Siellä sain olla rauhassa. Päivällä satoi vettä 30min ja illalla myös jonkun verran, mutta laavussa oli mukava kölliä. Hyvät puut oli, paljon kuivaa mäntyä ja koivua.

Sunnuntaina oli 4h rypistys Meltaukseen. Heräsin kuuden pintaan ja aika nappiin se 4h meni meloessa. Ei jäänyt kuin 10min ylimääräistä aikaa pakkailun jälkeen. Seuraavalla kerralla pitää lähteä vähän aikaisemmin. Loppupään koskissakin oli mukavasti vettä, joten kosket sai laskea alas eikä monestikaan tarvinnut pukata vauhtia.

Kiva viikonloppu kaiken kaikkiaan, kalaa sai syödä ja vähän jumppaa hartioille. Kyynärpäät meinasivat ekana päivänä vähän temppuilla mutta muuten reissu meni ok. Lämmintä vettä ja lämpimät ilmat, mukava meloskelukeli.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Vaellusta ja melontaa kesäkuussa pohjoisen maisemissa 4-14.6.09: Pallas – Hetta – Näkkälä – Pöyrisjärvi - Karasjoki

Reissukuvat löytyvät täältä:

Ajatuksia ennen reissua


Kesäkuun alussa tahtoo olla ongelmana minne mennä. Suuremmilla vuorilla on vielä lunta reippaasti ja metsässä ei tahdo jaksaa talsia. Toisaalta kävelyä ei ole tullut harrastettua talvella juuri lainkaan, joten pitäisi olla suhteellisen lyhykäinen reissu.

Ratkaisuksi muodostui yllämainittu reitti. Ensin perinteinen vaellusreitti 55 km Hetta-Pallas, jonka jälkeen 42 km taipale joen varteen. Siitä sitten melontaa 110 km Karasjoki – Ahkkanasjoen latvoilta Karasjoen kylään asti. Melontaa tietysti packraftilla, lisätietoa osoitteessa www.alpackaraft.com ja youtubesta löytyy videoita..

Matkan saldo: Kävelyä 132km, melontaa 110km, +- muutamia kilometrejä.


To 4.609 - Siirtymispäivä

Roi – Pallas. Kävely Pallas – Nammalakuru. 12km

Kävin hakemassa Mikan aamujunasta ja aamupalan jälkeen lähdimme kohti pohjoista. Ajomatka meni mukavasti kun oli vaihteeksi juttuseuraakin matkalla. Pallakselle saavuttuamme soitin autonsiirtopalveluun Hettaan ja lupaili auton olevan odottamassa meitä siellä. Avaimen jätin luontokeskusken seinässä olleeseen postilaatikkoon.

Lähdimme kävelemään hyvää polkua pitkin eteenpäin. Ensimmäiseksi tuli mukava ylämäki, kiva aloitus painavan rinkan kanssa. Ilma oli kosteahko, välillä ripsi vähän vettä mutta ei kuitenkaan satanut. Nammalakuruun saavuttuamme autiotuvan puolella ei ollut ketään, mutta sinne tuli illan päälle kolme saksalaista tyttöä ja vielä myöhemmin joku yksinäinen vaeltaja.


Pe 4.6. -Saunapäivä!

Nammalakuru – Hannukuru – Sioskuru 25km

Lähdimme aamusta Hannukurua kohti, jossa oli tarkoitus saunoa ja olla ehkä yötäkin. Saavuimme sinne hyvissä ajoin päivällä ja yllätykseksemme totesimme saunan olevan lämmin! Kaiken hyvän lisäksi myös vedet olivat valmiina ja lämpimiä, joten ei muutakuin saunomaan!

Tämä säästi meiltä aikaa, joten päätimme jatkaa eteenpäin. Seuraavalla autiotuvalla Pahakurussa söimme ja jatkoimme siitä vielä seuraavallekin, eli Sioskurulle.


La 5.6. - Nytkö se jo loppui?

Sioskuru – Hetta 14km. Näkkälä -Termisjärvi 14km

Eipä siinä kauaa mennyt, aamusta nousimme Pyhäkeron päälle ja siellähän se maali jo näkyikin. Mikalla alkoi polvet hajoileen ja loppumatka meni buranan voimalla, joten hyvä olikin että matka loppui kesken.

Järven yli veneellä ja auto oli kuin olikin odottamassa! Mikalle reissu loppui tähän, itselläni pitäisi vielä Karasjoelle asti mennä.. Koska meillä oli auto, Mika heitti minut Näkkälään asti. Ei oikein kiinnostanut talsia Hetta – Näkkälä “tietä” painavan rinkan kanssa. Siinä säästyi yksi päivä.

Lähdin Näkkälästä tallustelemaan Pöyrisjärvelle menevää mönkijäuraa pitkin.Tarkoituksena oli kaartaa Pöyrisjärven länsipuolelta suot ohittaen rajaviivaa pitkin pohjoiseen ja siitä Norjan puolelle. Rinkka painoi ihan kiitettävästi. Yhdeksän päivän muonat ja kumijolla ja muut vermeet vetivät rinkkaa aika lahjakkaasti maata kohti. Yllättävän hyvin se kuitenkin perässä tuli, olihan hyvä ura kävellä.

Kelit olivat samanlaiset kuin tähän mennessä ja muutama päivä tästä eteenkinpäin. Vaihtelevaa pilvisyyttä ja lumikuuroja.


Su 6.6. - Takatalvi!

Termisjärvi – Gorsajärvi. Kävelyä 28km

Aamulla heräsin teltasta, vähän vilponen oli. Reissussa ekaa kertaa kokeiltavana makuupussin ja peiton yhdistelmä. Siinä on untuvatäyte ja sen saa makuualustan reunoihin kiinni, joten selkäpuolella ei ole kuin alusta. Sinänsä kätevää, eihän ne untuvat selkäpuolella lintassa mitään lämmitä.. Painoa hökötyksellä on vain 450 g ja lisätietoa löytyy osoitteesta http://www.jacksrbetter.com/Wearable%20Quilts.htm. Tuon lisäksi ostin samasta paikasta untuvahupun, joka oli hyvä veto. Koko systeemi painaa puolisen kiloa ja siihen alusta päälle n. 150g. Jos tuota vertaisi normipussiin niin paljon parempi lämpö / paino suhde kuin normaalisti. Bonuksena sen voi pukea päälle, niinkuin kuvista näkyy, joten ei tarvitse välttämättä taukovaatteitakaan. Kokemusten perusteella pystyy yöpymään pikkupakkasille asti, jos on kalsarit ja paksu fleece alla.

Aamulla tosiaan herätessä ulkona oli valkoinen maa. Että tämä Suomen kesä on ihana! Hypin vähän aikaa lämpimikseni ja lähdin sitten kokemaan verkot. Siellähän oli vaikka mitä! Pari isoa siikaa, pari pienempää ja kolmen kilon hauki! Ei jaksanut kaikkea syödä, keitin kaksi isointa siikaa ja oli kyllä tukeva aamupala! Sen voimin sitten liikkeelle! Tämän päivän tavoite oli saavuttaa Ahkkanasjoen latvat, tarkemmin sanottuna Gorsajärvelle oli matka. Sinne oli helppo kävellä rajan pintaa pitkin menevää mönkijäuraa. Se tosin huononi koko ajan ja lopussa ennenkuin käännyin Norjan puolelle sitä tuskin havaitsi. Maasto oli muuten helppokulkuista, mitä nyt pikkusoilla joutui vähän hyppelemään. Norjan puolelta oli helppo kävellä oikeaan suuntaan, maisemat olivat koko matkan aika aakeeta laakeeta..


Ma 7.6. - Hypin ja pompin, joskus melonkin

Gorsajärvi – Ahkkanas/Sotnabealjohkan haara. Kävelyä 3km ja melontaa 15km.

Lähdin kävelemään järven ja joen vartta alaspäin ja muutaman kilometrin jälkeen uskaltauduin vesille. Joki oli vielä aika pieni ja se meni ärsyttävästi “portaissa”. Ensin oli pätkä suvantoa ja sitten ikäänkuin rappusena pieni ja tiukka köngäs/koski. Sen jälkeen taas suvantoa ja tämä toistui koko päivän. Vettä ei ollut tulvasta huolimatta tarpeeksi, joten joudin vähän väliä pomppimaan ylös ja kävelemään koskien ohi. Tämän takia matkantekokin oli aika hidasta.


Ti 7.6. - Vieläkin vähän vettä joessa, perse kiviä viistäen..

Ahkkanas/Sotnabealjohkan haara – Ahkkanasjärvi 18km

Vieläkin samanlaista, kosket matalia ja menevät eiliseen tapaan “portaissa”. Kuitenkin jo vähän parempi meloa. Leirin pistin pystyyn Ahkkanasjärvelle, komea järvi!

Jossakin välissä oli kanootin pohjaan tullut pikku reikä. Se alkoi ennen lounastaukoa ärsyttämään, koska se vuoti pikkuhiljaa kanootin pohjalle vettä ja sen jälkeen oli housut märät. Paikkasin sen lounastauolla silikonitiivistellä ja hyvin toimi, koko loppureissun ajan.


Ke 8.6. - Järvimelontaa

Ahkkanasjärvi – Laillagorzi 22 km.

Tälle päivälle sattui parin järven ylitys, eka oli Ahkkanasjärvi, sitten Vuottasjärvi ja vielä Vuottasluoppal. Kumipaatilla järvellä on tylsää meloa, koska se on aika hidas menopeli kajakkiin verrattuna. Kilometrejä kuitenkin taittui enemmän, koska joessa oli enemmän vettä. Ehkä ideaalisin paikka aloitukselle on Ahkkanasjärvi, koska sen jälkeen Ahkkanasjoki ja Karasjoki yhdistyvät ja vesimäärä tuplaantuu.

Laillagorzi näytti alkuun pahalta ja niinpä nousinkin kanjonista ja kävelin sen ohi. Tuli muutama kilometri turhaakin kävelyä, koska se virtasi ensi alkuun rauhallisesti ja vasta lopussa olisi ollut kovempaa menoa. No ei vara venettä kaada..


To 9.6. - Sisätiloihin nukkumaan!

Laillagorzi – Beaivvasgieddi 25 km

Kilometrimäärä kasvaa koko ajan. Nyt oli jo mukava meloa, vettä riitti. Välillä oli muutamia koskia, mitkä piti ohittaa maitse. Ne huomasi helposti etukäteen, kunhan vähän oli hoksottimet auki. Ainoastaan Suorpmojohkan kohdalla oli vähän hämärämpi paikka. Ensin on pitkä koski joka jatkuu suoraan kunnes joki kääntyy 90 astetta ja sen perästä kiva kanjoni ja putous.. Sitä ei tietysti kosken alussa nähnyt, kauempaa se näytti ihan laskukelpoiselta. Onneksi sain kuitenkin koskessakin rantauduttua eikä tullut edes kiire :)

Majapaikkana iltasella oli alueen ainut avoin tupa, Beaivvasgieddi. Siellä on sekä tupa että kirkko keskellä ei mitään. Ei ollut mitään infoataulua paikan historiasta, miksi sellainen on sinne rakennettu. Varsinkin kun kirkko oli “väärällä” puolella jokea, toisella puolella meni jonkinnäköinen mönkijäura. Itse tupa oli hyvä, avoin puoli ja lukittu osa, puita oli ja nätillä paikalla.


Pe 10.6. - Sivistystä havaittavissa

Beaivvasgieddi – Goddesullotjohkan haara (lähellä tien päätä) 30km

Tänään tuli ensimmäiset ihmiset vastaan. Pieni tiepahanen seurailee Karasjokea aika pitkälle ja lohenpyyntiaikaan ihmiset ovat jokivarsilla ongella. Juttelin yhden norskin kanssa, joka oli lohia pyytämässä. Yhden oli kuulemma saanut, kymppikiloisen. Pitää olla kalahullu kun jaksaa poltattaa jokiveneellä 60 km Karasjoen kylästä ongelle viikonlopuksi.

Tästä eteenpäin Karasjoki on melkein liiankin helppo melottava. Koskea kosken perään, leveät väylät, paljon vettä ja kosket I-II luokkaa, eli ei tarvitse muuta kuin antaa virran viedä ja katsella maisemia.


La 11.6. - Melontaa ja kävelyäkin vaihteeksi

Goddesullotjohkan haara (lähellä tien päätä) – Karasjoki. Melontaa 10km, kävelyä 22 km

Karasjoelle oli vielä matkaa, mutta halutti vaihtelun vuoksi kävelläkin. Niinpä päätin meloa kymmenen kilometriä eteenpäin ja hypätä siitä jälleen kenkien päälle ja käydä huiputtamassa Bahkilvarri, josta avautui upeat näkymät jokilaaksoihin. Kannattaa käydä köpöttelemässä!

Loppuosa olikin sitten tylsää tien päällä kävelyä. Pääsin n. 6km päähän Karasjoelta mönkijäuria pitkin ja sen jälkeen maantietä. Yöksi menin Karasjoen kupeessa olevaan Madijavrille.


Su 12.6. - Miinakenttä

Sunnuntaina lähti bussi Karasjoelta Roihin yhdeksän maissa paikallista aikaa, joten talsin muutaman kilometrin retkeilyreittiä ja sitten “kaupungin” läpi bussiasemalle. Pikaisen pähkäilyn jälkeen totesin ettei näyttänyt hyvältä koska bussiaikataulu oli vuodelta miekka ja kirves. Onneksi sain selvitettyä että bussi lähteekin hotelli Karasjoen pihasta, eikä bussiasemalta niinkuin loogisesti voisi ajatella. Netissä ei tästä ollut mainintaa, hyvä Matkahuolto!

Yöpymispaikalta pois lähtiessa tuli polulla vastaan miinavaarasta kertova kyltti. Eipä siinä mitään, hyvin kuitenkin nukutti yö miinakentässä =) Siellä oli kyllä jotain outoa metalliromua mitä edellisenä iltana ihmettelin. Tulkitsin sen paikallisten räjähtäneiksi pontikkapannuiksi, mutta ne olivatkin räjähtäneitä miinoja. Onneksi ei sattunut kengän eikä nuotion alle semmosta..


Jälkikäteisajatuksia reissusta

Finnmarkin seutu on laajinta erämaata skandinaviassa. Näkkälästä kun lähtee niin saa kulkea tiettömässä korvessa ihan tarpeeksi. Kalaa on joissa ja järvissä varmasti omiksi tarpeiksi, eihän siellä ole ketään pyytämässä. Melottavaa riittää paljon, Karasjoen eri sivuhaarat, Anarjohka/Inarijoki jne. Joten tuohon paikkaan palaan vielä uudestaan.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Pääsiäisvaellus Pöyrisjärvi 9-13.4.09

Etukäteisajatuksia

Pääsiäinen, neljä päivää vapaata, ruuhkaa joka paikassa.. Minne mennä, siinäpä dilemma. Kovin kauas ei viitsi lähteä neljän päivän takia, mutta toisaalta pitäisi olla sen verran syrjässä ettei tarvitsisi jonossa hiihdella tunturin kylkiä. Tiukan mietinnän päätteeksi päädyin Pöyrisjärven itäpuolisiin maastoihin.

Reitin suunnittelu oli helppo, tuvat ovat puolikaaren muotoisessa ympyrässä. Lisäksi Norjan rajan tuntumassa on Tsuukisautsin epävirallinen autiotupa. Reittisuunnitelmaksi muodostui Kalmankaltio – Staalojärvi – Tsuukisautsi – Lenkihaka – Naltijärvi – Kalmankaltio.


Matkan saldo: 92km, nousua 480m. Umpista n. 65km, latua loput.


To 9.4.09 - Siirtymispäivä
Roi -> Taaperpalo, hiihtoa 600m

Iltapäivästä liikenteeseen ja tarkoitus oli yöpyä Taaperpalossa, mikä sijaitsee aivan tien vieressä. Matkalla ei sattunut mitään ihmeempiä. Tie Kittilästä Nunnaseen oli aika kapea ja mutkikas, mutta se säästää sen verran kilometrejä että ainakin talviaikaan sitä kannattaa käyttää. Itse kämpällä oli puita jonkin verran, ei mitenkään hirveästi. Kämpässä on takka, joten se ei talvella lämpeä juuri lainkaan. Onneksi lämpötila oli nollan tuntumissa, joten kämpässä tarkeni hyvin.


Pe 10.4. - Upottaa – ei upota?
Kalmankaltio – Aiteenjoen kammi - Stallojärvi
28km, nousua 140m

Aamulla heräilin Taaperpalosta ja ajelin Nunnasen kautta Kalmankaltioon. Siellä oli parkkipaikka puolillaan porukkaa, pääsiäisenä kun ei tarvitse yksin olla. Minulla oli mukana kahdet sukset; tunturihiihtosukset ja 220cm pituiset metsäsukset. Pikaisen lumianalyysin jälkeen päädyin metsäsuksiin.

Hankikantoa ei ollut metsässä yhtään, lyhyet metsäsukset upottivat aika miehekkäästi. Lähdin siis kelkanjälkiä ja jänkäreittejä seuraillen kohti Staalojärviä. Mitään jälkeä ei mennyt suoraan sinne, joten mutkittelin helpointa reittiä hakien.

Keli oli nollassa, hivenen lämpiman puolella. Sukseen oli todella vaikea saada pitoa ja niinpä matkanteko olikin melkoista lipsuttelua. Suukisjoella ylityspaikkaa piti etsiä reilu puoli kilometriä. Tässä tuhrautui aikaa koska maasto on melkoista nyppylää ja suksi upposi paljon. Laitoin nousukarvat jalkaan, jotta olisi ollut helpompi kiipeillä ylös jokilaaksosta. Meno muuttui mukavammaksi, vaikka hitaanpuoleiseksi, joten jätin nousukarvat jalkaan loppumatkan ajaksi.

Staalojärvellä oli pari pitkänmatkan kulkiaa, olivat startanneet itärajan pinnasta ja matkalla Haltille. Lisäksi tuli toinen porukka, josta sattumalta löytyi pari vanhaa koulututtua. Onpa se kaira pieni!


La 11.4. - Pilvessä
Stallojärvi – Tsuukisautsi. 21 km. Nousua 140m.

Yön aikana oli ilmaantunut pilviä ja sumua, joten maisemat olivat todella valkoisia tänään, lunta ja pilveä. Lähdin hiihtämään tuvalta ylöspäin tunturia. Tuvan vieressä on nätti Stallokuru, jonka reunalla kävin kurkkaamassa. Siitä eteenpäin olikin sitten tylsää hiihtämistä, kun ei nähnyt mitään.

Hiihdin Valkamapäätä kohti tunturien kupeessa. Puolivälissä matkaa tuli vastaan muutama pilkkijä moottorikelkoilla. Olivat vähän hukassa, joten jouduin heitä opastamaan oikeaan suuntaan. Koko päivän oli pilvistä, joten Valkamapään huiputus jäi tällä kertaa tekemättä. Laskettelin Tsuukisautsin tuvalle rajan pintaan hyvissä ajoin päivällä. Iltaa kohden ilma alkoi selkenemään, tietysti kun päivän matka oli jo takana :(


Su 12.4. - Pilvessä vieläkin
Tsuukisautsi – Lenkihaka – Naltijärvi 27 km. Nousua 120m.

Aamusta taas liikkeelle, tällä kertaa tuuleskeli jonkun verran ja edelleenkin pilvistä. Valmis kelkkareitti vei tuvalta ensin jokivartta seuraillen Retkamaraston päälle, josta josta se jatkoi Kortevuomaa pitkin etelään päin. Itse käännyin sieltä itään Lenkihaan autiotuvalle. Vähän meinasi tunturin kyljessä hakea suuntaa, kun piti kompassisuunalla mennä. Päivä lämpeni pikkuhiljaa ja ennen kämppää alkoi jo tosi pahasti tarttumaan lumi suksenpohjiin.

Lenkihaan kämpällä oli joku toinen hiihtelijä. Hän oli tehnyt ladun Naltijärvelle, joten lähdin jatkamaan maktaa. Ladulla oli ihan hyvä hiihtää, ei tarttunut. Naltijärven kämpällä oli pari muuta vaeltajaa ja neljä koiraa. Ilta meni mukavasti vetokoirista jutellessa ja turreja rapsutellessa.



Ma 13.4. - Paluupäivä
Naltijärvi – Kalmankaltio autiotupa – Kalmankaltio 16km. Nousua 80m
Paluupäivä tielle.Ei erikoisempaa raportoitavaa. Reissun aikana oli kevät tullut ainakin teiden osalta. Kelirikko oli aika paha Nunnaseen asti, joten auto sai mukavan lokakuorrutuksen.


Jälkikäteisajatuksia


Yllättävän paljon piti hiihdellä omia latuja, vaikka olikin pääsiäinen. Pöyrisjärvi oli siitä hyvä veto, ettei siellä ole älytöntä tunkua koskaan. Monissa autiotuvissa on tosi vähän kävijöitä muutamia huippuaikoja lukuunottamatta

torstai 2. huhtikuuta 2009

Kilpisjärvi – Abisko 7.-14.2.2009

Tällä kertaa lyhykäinen matkapäiväkirja, laiskuus iski enkä saanut tarpeeksi ajoissa tehtyä. Kuitenkin jotakin tietoa muistoksi.

Matkan yhteenveto: 176km, joista n. 140km umpista. Tunturissa oli hankikantoa, mutta uutta lunta sateli aika lailla, joten pahimmillaan 20cm upotti. Uusi lumi on onneksi kevyttä, joten hiihtäminen oli kaikesta huolimatta kohtuullisen kevyttä. Enemmän vaikutti kovat pakkaset. Elohopean tippuessa lähelle -30 astetta ei suksi luista ollenkaan.

Helmikuu on tunnetusti kylmin kuukausi ja reissulle sattui sopivasti vielä erityisen kylmä jakso. Päivälämpötilat olivat viimeistä päivää lukuun ottamatta -20 tai enemmän pakkasta, keskiarvo taisi olla -25. Onneksi pakkasen kiristyessä tuuli heikkenee, joten sinällään se ei tuntunut niin kylmältä. Nenä ainoastaan tahtoo jäätyä hiihtäessä.


La 7.2. Rovaniemi – Kilpisjärvi – Kuohkimajärvi
12km, 20m nousua
Bussilla Rovaniemeltä Kilpisjärvelle. Bussi kuski ajoi ystävällisesti tullin pihaan, josta sain Norjan tunturitupien avaimen panttia vastaan. Bussi oli vasta illalla perillä, joten hiihtelin pimeässä Kilpisjärven jäätä pitkin kohti Kuohkimajärveä, jossa yötä.


Su 8.2. Kuohkimajärvi - Pältsastugan
16km, 500m nousua
Tänään alkoi sitten ensimmäinen ylämäki. Aamutuimaan lähdin hiihtelemään kelkanjälkeä Pältsaa kohti. Aamupäivästä oli pilvistä, mutta päivemmällä hiukan kirkastui, joten Pältsa näkyi pilvien lomasta. Nousua tuli aika paljon, mutta jälkeä pitkin oli helppo hiihtää. Ylhäällä tunturissa jälki loppui, mutta lunta oli niin vähän, että paikka paikoin olisi voinut kävellä.

Pältsalle saavuttua tuli todettua, että sytkäri ei ole pakkaskestävä. Vaikka kuinka yritti lämmittää käsissä, ei sytkäri tahtonut toimia. Tulitikut sen sijaan toimivat kuin juna vessa, joten oli kiva saada kaminaan tuli ulkolämpötilan ollessa -28. Pältsan tuvan kamiinan tulenohjauslevyt oli revitty irti, joten illan lämmittämisen saldo oli: n. 5 sylillistä puita ja tuvan lämpötila 0. Siitä se ei lämmennyt yhtään enempää.


Ma 9.2. Pältsastugan - Daertahytta
32km, 220m nousua

Kilometrejä kertyi kivasti tänä päivänä. Hiihdin koko päivän umpista ja pakkasta oli jo tuttuun tapaan -25. Tämä väli on helppo hiihdettävä, koska nousua ei ole kovinkaan paljoa. Daertahyttalla olin ensimmäisen kerran Norjan tunturituvassa yötä. Tuvat ovat todella siistejä, siellä on patjat, astiastot, kaasukeittimet jne. Täysinvarusteltuja mökkejä siis!


Ti 10.2. Daertahytta - Dividalshytta
25km, 380m nousua
”Puolirankka” päivä. Kilometrejä tuli kohtuullisesti ja päivä kului mukavasti. Eli hyvä päivä siis! Dividalshytta oli myös todella hieno, ja mahtavat maisemat. Norjalaiset osaavat kyllä rakentaa tuvat hyviin paikkoihin. Tämä tupa oli kahden ison laakson yhtymäkohdassa puurajan yläpuolella. Molempia laaksoja näkyi n. 10km, joten aurinkon painuessa taivaanrannan taakse oli mukava istuskella tuvassa ja pohtia huomista reittiä.


Ke 11.2. Dividalshytta - Vuomahytta
19km, 380m nousua
Kilometrien puolesta olisi pitänyt olla helppo päivä, mutta jotenkin matkanteko oli hidasta tänään. Alussa oli tiukka lasku joen pohjalle ja siitä sitten tasaisen tappavaa pientä ylämäkeä Vuomahyttalle asti. Pakkasta oli taas tarpeeksi, joten alun laskun jälkeen suksi ei luistanut koko päivänä ollenkaan. Sukset jalassa kävelyä siis.

Jokilaaksossa oli onneksi melkein uusi latu, joten se avitti aika paljon varsinkin nousuissa. Joku oli mennyt kohtuullisen jyrkkää ylämäkeä ahkion kanssa ilman nousukarvoja ja jälki oli sen mukaista. Oli varmasti pari kertaa hikitippa vierähtänyt otsalta, sen verran paljon oli siksakkia ja epämääräistä mutkittelua.

Vuomahytta on komean tunturijärven rannassa, veikkaanpa että keväämmällä siellä on melkoiset pöminät pilkkijöiden ja hiihtäjien valloittaessa alueen.


To 12.2. Vuomahytta – Coalbmoaivi - Gaskashytta
18km, 260m nousua rinkan kanssa. Nousu Coalbmoaivin huipulle 5km, 300m nousua.
Ensimmäinen täysin aurinkoinen päivä! Sen kunniaksi kävin huiputtamassa vuoren, josta avautui todella mahtavat näkymät XXX järvelle. Vastaan tuli myös ensimmäiset ihmiset, pari norjalaista koiravaljakolla. Olivat menossa pilkille edellisen yön paikkaan. Kyselin, että eikö ole hieman aikainen mennä pilkille. Sanoivat, että kyllä siellä voi jo pilkkiä, paljon vaatetta vaan. Ja onnestahan se pyynti on kiinni, tuumasivat että jos ei itsellä ole onnea, niin kaloilla sitten.

Gaskashyttalle saavuttuani siellä ei ollut ketään, mutta puolen tunnin päästä sinne pamahti 6 henkilön koiravaljakkosafari. Se siitä rauhasta.. Tuntui jotenkin oudolta olla täydessä tuvassa melkein viikon yksinolon jälkeen.


Pe 13.2. Gaskashytta - Lappjordhytta
35km, 550m nousua
Piitkä päivä, paljon kilometrejä ja nousua. Maali kuitenkin jo häämöttää, joten ei tarvinnut säästellä enää voimia vaan painaa menemään vaan. Päivä meni aika pitkäksi joten pimeä yllätti ennen viimeistä pitkää laskua tuvalle. Se oli aikamoista taiteilua, oli pilvinen ilma joten kontrastia ei ollut ollenkaan ja kaiken lisäksi hämärä/pimeä. Onneksi löysin alaspäin menevän kelkanjäljen, se säästi todella paljon aikaa. Maasto oli todella epämääräistä, pari kertaa meinasin laskea vahingossa harjanteelta alas.


La 14.2. Lappjordhytta – Abiskon tie - Abisko
14km, 30m nousua
Viimeinen päivä, enää helppo hiihtely tien varteen jäätä pitkin. Anu tuli siskonsa kanssa hakemaan minua ja samalla oli tarkoitus käydä Norjan puolella pienellä autoreissulla. Heillä meni aika myöhään, joten makoilin tuvalla puoleenpäivään asti. Ilma oli komea ja pakkanen paukkui.



Su 15.2. Abisko – Narvik – Skibotn – Kilpisjärvi - Rovaniemi

790km autolla
Mukava sunnuntaiajelupäivä. Ilma oli todella komea joten filmiä paloi kamerasta, kunnes akku loppui. Ajelimme Abiskosta rajan yli ja kävimme Narvikissa kääntymässä. Siellä sitten mietimme mitä tekisimmeja päädyimme ajamaan ”pienen” mutkan kautta kotiin. Eli nokka kohti Skibotnia ja sieltä Suomeen. Aikaa meni koko päivä rannikkoteitä mutkitellessa mutta oli se vaivan väärti. Norjan puolen rannikko vain on niin komeaa seutua, ettei siihen kyllästy koskaan.


Ajatuksia jälkikäteen
Reissu onnistui kaiken kaikkiaan hyvin. Pakkasta oli, mutta se ei sinällään tuottanut ongelmia. Ajankohta on hyvä, jos arvostaa omaa rauhaa. Päivät ovat jo tarpeeksi pitkiä, joten maisemia ehtii ihailemaan rauhassa eikä ole aina kiire seuraavaan yöpymispaikkaan. Muita ihmisiä ei todellakaan ole, viikon reissu ja kahtena päivänä näkyi ihmisiä.

torstai 15. tammikuuta 2009

Kaamosvaellus Kemihaara - Saariselkä 26.12. - 5.1.

Reissukuvat


Etukäteisajatuksia

“Pakollinen” kaamosvaellus. Pohdin pitkään kolmea vaihtoehtoa: Ruotsi, Käsivarsi tai Koilliskaira-Saariselkä. Saariselkä voitti lähinnä sen takia, että muutama viikko aikaisemmin oli suojakelit, joten toivoin että sukset eivät uppoaisi ihan pohjaa myöten. Toinen syy oli musta kuu, tämä alue on kuitenkin etelämpänä kuin esim. Käsivarsi.

Joka reissu pitää kokeilla jotakin uutta. Tämän reissun “uutuus” oli pulkka. Tavallinen 5€ maksava pulkka johon saa laitettua jonkun verran tavaroita. 12 päivän reissu on hivenen liian pitkä pelkästään rinkan kanssa, mutta ahkion vetäminen hidastuttaa etenemistä. Joten tämä on kompromissi. Pulkka on kevyt ja sitä voi muutaman alkupäivän kiskoa ja sen jälkeen jättää jonnekin autiotuvalle puunvetokelkaksi tms. En alkanut rakentelemaan mitään erityisempiä vetosysteemeitä tähän. Pelkkä naru ja rinkkaan kiinni. Vetoaisat kävivät mielessä, mutta luotin siihen, että koska pulkka on kevyt, se ei haittaa esim. alamäessä niin paljon kuin ahkio.



Pe 26.12. "Siirtymispäivä"
Roi -> Suttikämppä

Iltapäivästä liikenteeseen ja tarkoitus oli yöpyä Suttikämpällä, mikä sijaitsee aivan tien vieressä. Matkalla ei sattunut mitään ihmeempiä. Suttikämppä on aika pieni, mutta kodikas takallinen tupa n. 30km ennen Kemihaaraa. Toinen vaihtoehto yöpymiseen olisi ollut Tikkasen vieriharju, joka myös sijaitsee tien vieressä. Suttikämpällä ei ole aukaistua P-paikkaa, joten ensi töiksi oli tehtävä hieman lumihommia. Samaan aikaan kämppä lämpeni, joten lumihommien jälkeen oli mukava asettua taloksi. Takka on tunnelmallinen, mutta kovemmilla pakkasilla se ei riitä lämmittämään kämppää. Iltaa kohden ilma lämpeni ja iltasella ripsiskeli jo räntää.


Lauantai 27.12 "Joulupukki?"
Kemihaara -> Vieriharju 10km. Lenkki Korvatunturinmurustalla ilman rinkkaa, 20km. Nousua 195m

Aamulla oli lähellä nollaa, mutta onneksi hivenen pakkasen puolella. Lähtö pimeässä ja pieni siirtymä autolla Kemihaaraan. Välillä kävin katsomassa Tikkasen Vieriharjun porokämpän. Tupa oli avoin ja puitakin oli. Tänne siis seuraavalla kerralla yöpymään!

Kemihaarassa oli pohdiskelun paikka. Minulla oli mukana kahdet sukset, 220cm ja 260cm pitkät. Päädyin tiukan mietinnän jälkeen lyhyempiin. Umpisella oli sen verran kantoa, että ilman rinkkaa sai hypellä yhden suksen päällä ja se ei uponnut. Toivotaan että valinta ei mennyt vikaan..

Kemihaarasta Vieriharjulle on virallinen reitti ja sitä oli hyvä hiihdellä. Saavuin Vieriharjulle aika nopeasti, joten lähdin vielä käymään Korvatunturinmurustalla, josta näkyy hyvin Korvatunturille. Helppoa hiihtoa ilman kantamuksia 20 km. Illalla lämpeni sauna ja ilta meni paikallisten hirvimiesten kanssa tarinoiden.


Sunnuntai 28.12. "Ekat umpihankihiihdot"
Vieriharju – Manto-oja - Peskihaara 15 km. Nousua 135m.

Seuraavana aamuna taas pimeässä liikenteeseen. Lähdin Vieriharjulta seuraamaan latua, joka kuitenkin lähti väärään suuntaan harjun päältä. Siinä tuli vähän ylimääräistä nousua, mutta sen jälkeen matka lähti sujumaan. Oikaisin jänkien ja Mantoselän poikki Manto-ojalle. Välillä ei ollut jälkeä, joten eilisen päivän “vauhdin hurmaa” vaihtuu hiljakseen sivakointiin. Jängällä meinasi upottaa vähän turhan paljon, mutta metsässä oli helpompaa hiihtää. Manto-ojalla oli neljän hengen porukka nukkumassa vielä n. 10 aikoihin.

Sieltä jatkoin Peskihaaraa kohti. Manto-ojan vierestä menee poroaita, jonka vieressä olevaa kelkanjälkeä oli helppo hiihdellä. Aikaisemmin siitä oli mennyt joku porukka Peskihaaraan päin. Hiihdin jälkeä Keskihaaran yli vaaran puolelle asti. Olivat nähtävästi kiertäneet pitemmän kautta sinne Peskihaaraan, joten lähdin sitten umpiseen tarpomaan loppumatkan. Nousu oli aika raskas, mutta hiljokseen hiihdeltynä meni ilman suurempia ähinöitä. Peskihaarassa ei ollut ketään, joten oli rauhallinen yö nukkua.


Maanantai 29.12. "Leppoista hiihtelyä ja saunomista"
Peskihaara – Peuraselkä 12km. Saunalenkki Tahvontuvalla 15km. Nousua 95m.

Peskihaarasta oli helppo hiihdellä Peuraselkään. Alla kelkkaura ja hiihdetty latu-ura päällä muutaman päivän takaa. Edellisenä iltana oli ollut taas nollassa ja räntää tihuutellut, joten ura oli aika jäinen. Pari kertaa lisäsin voidetta niin pääsi menemään aika hyvin.

Lasku Jaurulle oli aika haasteikas pulkan kanssa. Pulkassa ei siis ollut aisoja, joten se oli vähän väliä kintuilla. Pulkka ei kuitenkaan painanut paljoa, joten se ei haitannut. Vetonarun kun vielä sääti lyhyelle, ettei pulkka ja mies mene eri puolilta puuta, laskeminen onnistui aika hyvin. Pari kertaa tuli äkkipysähdys / kaatuminen, edellä mainitusta tilanteesta johtuen.

Peuraselässä olin jo 12 jälkeen, joten pienen puhallustauon jälkeen lähdin lämmittämään saunaa Tahvontuvalle. Menoa avitti edellispäivänä hiihdetty ura. Jokilaakso oli melkein koko matkalta täynnä poronjälkiä, joten hiihto ei ollut mitään maailman nopeinta. Tahvolla oli kolmen tytön porukka ja tarinoin heidän kanssaan saunaa odotellessa. Olivat Rovaniemeltä ja aikoivat jatkaa samaan paikkaan, eli Anterinmukkaan seuraavana päivänä.

Takaisintullessa Peuraselälle oli tullut 4 +1 hengen porukat, eli pieni kämppä oli sitten täynnä. Mukanani oli uusi teltta, joten päätin kokeilla sitä. Uni maittoi hyvin kämpän pihassa, varsinkin kun keli oli lauha.


Tiistai 30.12. "Ylämäkeä! Ja maisemia"
Peuraselkä – Vongoiva – Anterinmukka 35km. Nousua 725m

Ensimmäinen “kunnon” hiihtopäivä. Piiitkä ylämäki rajavyöhykettä pitkin Anteriin ja kävin vielä varmuuden vuoksi Vongoivan päällä, ettei tuntuisi liian helpolta. Ilma oli komea koko päivän. Aamusta lähdin seurailemaan rajavyöhykkeen poroaitaa, jonka vieressä meni kelkkaura. Ura oli jäinen, joten pidon kanssa oli vähän ongelmia. Jaurulta kannattaa mennä nimenomaan poroaidan viertä, eikä Iso-ojan vartta. Se on kuulemma hetteinen ja täynnä sivupuroja joita pitää kierrellä. Jaurulta alkava ylämäki on todella pitkä ja siihen vielä Vongoivan päälle, joten voi sanoa, että ensimmäiset 6h tuli hiihdettyä ylämäkeä. Päivä loppui kesken, joten jouduin hiihtämään pimeässä reilun peninkulman. Tämän takia tuli vähän extralenkkiä, koska kiersin Anterin kautta, enkä suoraan tunturin poikki. Toisaalta valmis latu on aina monta kertaa helpompi kuin umpinen.

Anterinmukassa oli jo sauna lämpimänä. Siellä oli yksi toinen vaeltaja jo saunomassa ja reilun puolen tunnin päästä edellispäivän tytötkin tulivat perille. Sauna tuntui mukavalta kaiken viiman jälkeen. Vongoivalle noustessa meinasi tulla vähän kylmä, mutta kun oli koko ajan liikkeellä, pysyi lämpimänä.


Keskiviikko 31.12. "Myrskyä ja tuisketta"
Anterinmukka – Kiertämäjärvi 22km. Nousua 100m

Edellisenä iltana alkanut ja koko yön jatkunut lumisade oli tehnyt tehtävänsä. Ei enää jälkiä. Olikin ollut liian helppoa tähän mennessä. Lähdin aluksi edellispäivän reittiä takaisinpäin. Lunta oli tullut n. 20-25cm, mutta onneksi uusi lumi ole vielä niin raskasta hiihtää, kuin vanhempi. Koko päivän tuuli ja tuiskutti, joten iltaa myöten uutta lunta oli jo n. 30cm. Matkanteko oli hidasta mutta tasaista vanhoja kelkanjälkiä pitkin. Anterista Rajajooseppiin menee paljon ajettu ura. Vaikka uutta lunta tuleekin jäljen päälle, on se silti paljon helpompaa hiihtää kuin kokonaan umpisella. Iltapäivästä rajamieskaksikko pöristeli kelkoilla reittiä ja sain hiihtää osan matkaa jäljellä. Tosin luisto oli aika olematonta ja jos jossakin olisi suksi luistanutkin, vastatuuli piti huolen siitä, ettei pystynyt oikein nauttimaan.

Päivän lopuksi oikaisin Kiertämäjärvelle Ylilompolon kautta. Jängällä upotti jo miehekkäästi yli polven, metsässä onneksi vähän vähemmän. Meni siinä kuitenkin parin kilometrin matkalla aika paljon aikaa. Olen kuitenkin päivän edellä aikataulusta, joten ehdin suunnitelman mukaisesti Saariselälle, vaikka matkavauhti tästä vielä hidastuisikin.

Kiertämäjärvellä olin vaihteeksi yksin, muutamaa päivää aikaisemmin siellä oli ollut pariskunta ja muuten tupa oli ollut tyhjillään koko talven. Ai niin ja uusivuosikin vaihtui!


Torstai 1.1.09 "Poron logiikkaa"
Kiertämäjärvi – Jyrkkävaara 11km. Jyrkkävaaralla hiihtelyä 2km. Nousua 150m.

No nyt sitä lunta on sitten tarpeeksi. Lähdin aamusella kahlaamaan ensin Kiertämäjärveä pitkin ja sitten poroaidan vierustaa Muorravaarakanjoelle ja siitä Jyrkkävaaraan. Yhytin kelkanjäljen, joka näkyi vain aavistuksen verran uuden lumen alta. Se auttoi jonkin verran menoa ja niinpä lyhyt 11km matka ei vienytkään kaikkia mehuja ukosta.

Vaaran laella tuli todistettua poron ajatuksenkulku. Olin pitämässä paussia korkeimmalla kohdalla ja vastaan jolkuttelee jälkeä pitkin poro. Porollahan ei ole mihinkään kiire, jos sitä ei hätyytä, joten huomattuaan minut se ensin seisoskeli pari minuuttia ja mietiskeli vaihtoehtoja: Eteenpäin ei uskalla mennä, koska siinä on tuntematon pahalta haiseva möykky. Vasemmalle puolelle ei pääse, koska siinä on poroaita. Eli siis oikealle puolelle. Poro löntysteli muutaman metrin jäljeltä sivuun ja upposi pohjia myöten lumihankeen. Siihen se sitten pysähtyi ja taas parin minuutin miettiminen. Pystyin mielessäni kuvittelemaan, kun se kirosi uutta lunta ja edessä olevaa estettä. Laiska kun oli, eteenpäin ei kyllä umpisessa viitsi mennä. Tämä poro oli myös vähän erakkohöperö, se tuumasi itsekseen että tästä en mee (=röhkäisi, käännähti ja palasi jäljelle). Jäljellä se tuumaili syntyjä syviä, tällä kertaa poroaitaa, jota se kävi tutkailemassa vähän lähempää. Ei ollut reikiä ei.. Joten siitä se sitten hitaasti lähti menemään takaisinpäin sadatellen mielessään “turisteja”.

Jyrkkävaaran autiotuvalle hiihdeltyäni pistin kaminaan tulet ja kävin vielä Jyrkkävaaran päällä katsomassa maisemia. Eipä sieltä oikein mitään näkynyt, mutta menipähän n. tunti mukavasti. Olin jälleen yksin kämpässä ja ensimmäinen kävijä näille lumille.


Perjantai 2.1. "Hiihtelyä auringonkajossa"
Jyrkkävaara – Sarvijoki 14km. Nousua 130m.

Tämä päivä oli pakkaspäivä, jokilaaksoissa ehkä n.-25. Tuulta ei ollut kuitenkaan nimeksikään, joten oli suhteellisen leppoisa keli hiihdellä. Ja aina kun on pakkasta, on komea ilma. Oli mukava hiihdellä etelään-länteen päin kun tunturin takaa aurinko loimotti koko päivän. Itse hiihtäminen oli edelleen vanhojen jälkien seurailua ja osin täysin umpisessa menoa. Hidasta siis.

Muorravaarakanjoella onnistuin kastelemaan komeasti sukset. Hiihtelin jokea pitkin ja edessä näkyi joella hivenen painunutta lunta. Mietiskelin että siinä on varmaan vettä. Lähdin kiertämään mutta pahaksi onneksi se vesiraja menikin suurinpiirtein minun suksien kohdalla. Olin seisoskellut siinä kotvasen ja heilutellut suksia loskassa, joten arvata saattaa, kuinka pahasti ne jäätyivät. Yritin raaputella puukolla enimpiä, mutta eipä ne tahtoneet lähteä. Virittelin sitten bensakeittimen ja lämmittelin niillä suksenpohjat. Johan lähti! Eivätkä edes sukset palaneet :)

Sarvijoella olin yötä yksin ja samalla ensimmäinen kävijä näille lumille. Tuvassa on erikoinen kamina + takkaviritys. Kivikasaa ei päivässä lämmitetä, puita vaan menee tuhottomasti. Onneksi siinä oli pelti, että sai piipun tukkoon.


Lauantai 3.1. "Umpista"
Sarvijoki – Porttikoski 15 km. Nousua 170m

Aikalailla normipäivä. Umpisessa hiihtelyä ja maisemien ihmettelyä. Porttikoskella oli toinen vaeltaja, jonka kanssa ilta meni tarinoidessa. Hän oli käynyt hiihtämässä lenkin tunturin päälle, joten seuraavana aamuna olisi helppo lähteä valmista jälkeä myöten.


Sunnuntai 4.1. "Ylhäältä näkee kauas"
Porttikoski - Rumakuru 22km. Nousua 595m
Aamu alkoi tiukalla väännöllä Porttikoskelta Kivinokan ja Lankopään väliin. Valmis latu nopeutti ainakin tunnilla nousua. Siitä jatkoin tuntureita pitkin kohti Saariselkää. Tuli saman päivänä huiputettua Lankopää jaKutturapäät. Aurinkokin näkyi ensimmäistä kertaa! Tämä oli kylmin päivä reissulla. Ei pakkasen takia, vaan tuulen. Hiihtelin koko päivän tunturien lakia pitkin ja nenä & sormet olivat vähän väliä kohmeessa. Mutta oli se sen arvoista!

Kutturapäiltä laskettelin ladun varteen ja siitä Rumakurun uudelle tuvalle lämmittelemään.


Maanantai 5.1. "Sivistystä kohden"
Rumakuru - Saariselkä matkailukeskus
Menin edellisenä iltana aikaisin nukkumaan, joten ehdin 8.50 lähtevään bussiin. Latua pitkin oli helppo hiihdellä ja ehdin hyvissä ajoin turistikeskukseen. Siellä oli vielä rauhallista siihen aikaan aamusta. Siitä sitten vain bussiin ja torkkuen Rovaniemelle. Jälleen yksi reissu paketissa.



Jälkikäteisajatuksia
Pulkka osoittautui hyväksi valinnaksi. Rinkka ei painanut älyttömiä alussa ja hiihtäminen oli rennompaa. Toisaalta loppureissusta oli helppo hiihdellä kevyen rinkan kanssa eikä tarvinnut ahkiota kiskoa. Seuraavalla kerralla ehkä kehittelen jonkun aisan siihen, varsinkin jos on enemmän alamäkiä. Kemihaarasta lähtiessä maasto on aika tasaista, poislukien lasku Jaurujoen laaksoon. Tämän takia pelkkä vetonaru riittää mainiosti noissa maastoissa.





Stora Sjöfallet – Sjaunja – Kebnekaise 7.-15.11.2008

Etukäteisajatuksia ennen retkeä

Tarkoituksena oli kuluttaa siirretty syysloma hyvään tarkoitukseen, eli vaellukseen. Ajankohta Ruotsin tuntureilla on todella hiljainen, joten rauhaa olisi luultavasti yllin kyllin tarjolla. Ajankohta on sikäli haasteellinen, että kävellen ei enää pääse ja toisaalta suksiinkaan ei voi luottaa ainakaan joka paikassa. Ratkaisin ongelman ottamalla lumikengät peruskulkemiseen ja murtsikkasukset varalle. Uudet murtsikkasuksethan eivät paina paljon mitään, joten ne eivät repussa paljoa haittaa ja toisaalta saa mukavaa (ja nopeaa) vaihtelua jos pääsee sivakoimaan. Toinen ongelma on jäätilanne. Se selviää vain tutkimalla. Reitin suunnittelin siten, että jokia ei tarvitse ylitellä ja järvetkin voi kiertää. Alueella on todella pitkiä järviä, jotka pitää ottaa huomioon reittisuunnittelussa.



Pe 7.11.2008

Työt loppuivat Kolarissa klo 14 pintaan ja ajelin sieltä yöksi Gällivareen (Jällivaara). Ajomatkaa kertyi 178km.



La 8.11.2008 Ritsem – puoliväli Hukesjaurea,

Lähdin aamulla todella aikaisin ajamaan, paikallista aikaa n. 6 aikoihin. Matkaa Ritsemiin on182 km mutta aikaa menee paljon, koska loppuosa tiestä on yksikaistaista ja mutkittelevaa pikkutietä. Koko tiehän Ritsemiin on rakennettu vesivoimalaitosta varten, joten näin ei-sesonkiaikana se on todella hiljainen. Jopa niin hiljainen ettei sitä oltu aurattu loppuosasta. Onneksi maassa ei ollut lunta kuin 10cm ja tiellä oli jonkin verran kuljettu, joten perille pääsi helposti. Ajatuksia herätti vain paluu. Sopiva tuiskupäivä ja tie olisi varmasti tukossa. Olin jo alustavasti tehnyt matkasuunnitelman siten, että jos kaikki mene hyvin, olen jo lauantaina takaisin tien varressa. Onpahan yksi ylimääräinen päivä käytettävissä odottamattomiin tilanteisiin.

Matka Ritsemistä alkoi ylämäellä. Akkajaurelta ensimmäinen nousu on XXX korkeusmetriä. Ensimmäinen tupa (joka tosin on tähän aikaan kiinni) on Sitasjaure 22km päässä. Sinne menee tie, jota ei talvella aukaista. Mutta silti se toimi helppona reittinä alamaan ryteiköstä tunturiin. Nousin kävellen jyrkimmän kohdan ja sen jälkeen sain hiihdellä melkein koko matkan. Pari alamäkeä kävelin suosiolla, koska tiellä oli paikka paikoin kivet näkyvissä ja alamäkeen on huono jarrutella jäisellä pinnalla.

22km matka meni nopeasti, joten lähdin vielä illan hämärtyessä lumikengillä kohti Hukejaurea. Kävelin n. XX km, jonka jälkeen laitoin teltan pystyyn pienen puron varteen. Talvella sulan veden löytäminen on tärkeä, koska lumesta sulattaminen on hidasta ja siihen kuluu paljon kaasua/polttoainetta. Itselläni oli viikon reissua varten yksi pieni kaasupullo, mutta tarkoitus oli kokkailla tunturituvissa mahdollisimman paljon.



Su 9.11.2008, Hukesjaurelle

Lumikenkäily jatkui reittiä pitkin Hukejaurelle, jossa olin seuraavan yön. Päivällä oli vähän aikaa auringonpaistetta, mutta muuten pilvet harmaannuttivat taivasta. Telttayön jälkeen yöpyminen sisätilassa tuntuu aina luksukselta. Päivämatka oli lyhyt, joten jäi aikaa lueskella kirjaa ja loikoilla ihan muuten vaan. Alkumatkasta rinkka painaa vielä turhan paljon, joten kevensin sitä kuinkas muuten kuin syömällä.



Ma 10.11.2008, Hukesjaure – Sälka, 25km

Hukesjaure oli ensimmäinen etappi, josta olisi ollut mahdollisuus huiputtaa vuori (Sälka 1510m tai Stuor Ruskja). Pilvinen sää kuitenkin tuli tielle ja niinpä tyydyin kävelemään seuraavalle tuvalle, eli Sälkalle.

Ti 11.11.2008 Sälka – Nallo – Tjäktja 18 km

Taas pilvinen päivä, joten huiputukset sai unohtaa. Ajattelin käydä Tjäktjan tuvalla kääntymässä ja koska periaatteena on, että samoja jälkiä ei pidä kävellä (eihän siinä edes upota kunnolla), päätin pidentää lenkkiä kiertämällä Nallon kautta. Kävin siellä viime talvena ja silloin(kin) oli ihan kivanoloinen paikka.

Sälkalta nousun jälkeen pääsin vähän hiihtelemäänkin ylhäällä olevan järven jäätä. Vauhdin hurma on melkoinen lumikenkäilyn jälkeen. Järven jälkeen alkoi alamäki ja suksen kantavuus loppui, joten takaisin kävelemään. Tässä vaiheessa iski pieni laiskuuden poikanen ja päätin oikaista vuoren rinnettä myöten Tjäktjalle päin. Näin säästin reilun kilometrin ja 150m ylämäkeä. Nallo – Tjäktja-väli oli mukava, kapea rako vuorten välissä. Ylämäen loputtua sukset jalkaan ja pääsin laskemaan alamäkeen n. 4km. Mukava ja helppo lopetus päivälle.

Ke 12.11.2008 Tjäktja – Singi 24km

Juna kääntyi kotia kohti. Tästä se paluumatka sitten alkoi. Luvassa oli suoraviivaista kävelyä suurta laaksoa pitkin. Reittiä oli helppo seurailla, koska Kungsleden on hyvin merkattu ja iso. Miksi sitten seurata reittiä, jos lunta on maassa? Ensinnäkin polku on tasaisempi kuin kivikko. Lunta ei ole vielä niin paljoa, että kivet olisivat kokonaan peittyneet. Toiseksi alempana on reippaasti risukkoa, joten reikä siinä auttaa paljon.

Maisemallisesti oli pilvisyyden takia vähän tylsää. Samoin mitä isompi laakso on, sen tylsempi sitä on kävellä. Isot mittasuhteet ja matkanteon hitaus ovat huono yhdistelmä. Tyypillistä on, että näet päivän määränpään monta tuntia aikaisemmin.

To 13.11.2008 Singi – Kaitumjaure - Teusajaure 22km

Uusi päivä, sama laakso.. Matka jatkui lievää alamäkeä eteenpäin. Singin jälkeen kävelin/hiihdin laaksossa osan matkaa virtaavan joen jäällä. Tämä onnistui vain ylävirralla, pian joki muuttui koskiseksi ja jäät olemattomiksi. Matkalla näin jokivarressa pari hirveä lähellä Kaitumjaurea. Kaitumjaurelta jatkoin vielä seuraavalle järvelle, eli Teusajaurelle. Maisemat olivat uusia, vaikka 5 vuotta sitten kävelin kesällä samaa polkua, tosin eri suuntaan. Vaeltajan siunaus on kaksi vuodenaikaa ja huono muisti J Kaitumjauren jälkeen polku nousee tunturin yli. Aurinko alkoi sopivasti pilkistämään auringonlaskun aikaan, komeaa oli!.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Teusajauren yli ja sieltä sitten pitkin tuntureita takaisin Ritsemiin. Hyvällä ilmalla olisi voinut käydä vielä Kallaktjåkkån (1810m) päällä maisemia pällistelemässä. Teusajaure oli kuitenkin vielä sula. Olin ottanut tämän mahdollisuuden huomioon reitinvalinnassa ja ajassa, joten minulla oli vielä reilusti aikaa kävellä vähän kiertomukkaa järven rantaa pitkin ja siitä jatkuvaa laaksoa pitkin Autajaurelle. Maisemallisesti tämä ei tosin ole niin hieno, mutta minkäs teet..


Pe 14.11.2008 Teusajaure – teltta 3km ennen Suorggejavria, 14km

Aamulla herätessäni ja ensimmäistä kertaa ulos katsoessani jouduin hieraisemaan silmiä. Järvi olikin jäässä! Yöllä oli reilu 20 astetta pakkasta ja melkein koko järvi oli jäätynyt yhdessä yössä. Jäätä ei kuitenkaan ollut kuin reilu sentti, joten yli ei päässyt, ei edes rantoja pitkin kävelemään. Reitinvalinta meni vähän mönkään, koska lähdin koluamaan rantoja pitkin. Kivikkoa tai pöpelikköä ja matkavauhti 1km tunnissa. Ei näin. Helpommalla olisi päässyt kun olisi suosiolla noussut takaisin tunturiin ja sieltä kierrellyt.

Koluttuani 3h rantakiveliötä, päätin nousta ylemmäs. Siellä kulku helpottui, mutta nousuun meni paljon aikaa. Yllättävän raskasta hommaa kiikkua pöpelikössä lumen seassa 250m ylöspäin. Loppupäivä oli sitten lievää alamäkeä, mutta pimeähän siinä tuli ennen kuin tuli kilometrejä mittariin.

La 15.11.2008 Teltta – Ritsem – kotiin, 30km

Viimeinen päivä. Ilma oli komea ja reittikin oli suht helppokulkuista. Ensin n. 3km joen viertä laaksossa ja sitten pari järveä, joita pitkin pääsi hiihtämään. Loppumatka tietä pitkin joka sekin meni hiihdon merkeissä. Lumikenkäilyä tuli n. 6km ja hiihtoa loput. Perillä Ritsemissä olin soppelisti auringonlaskun aikaan, josta oli vielä pitkä ajomatka kotiin Rovaniemelle.

Pohdiskelua retken jälkeen

Uutta reissussa oli myöhäissyksy ajankohtana Ruotsin Lapissa. Lyhyesti kerrottuna päivänvaloa on vielä ihan kivasti (n. 8-9h). Reissulle sattui vielä kuutamo, joka valaisee jonkin verran myös pilvien läpi. Kulkeminen onnistuu ihan hyvin otsalampunkin valossa, tosin maisemista ei saa kaikkea irti ja valokuvia pystyy ottamaan vain rajoitetun ajan. Ihmisiä ei näy missään. Koko reissun aikana en nähnyt edes jälkiä poislukien ihan Ritsemin lähimaasto. Itse liikkuminen on suhteellisen helppoa lumikengillä. Suomen lapin umpihanki on helposti raskaampi kulkea kuin nyt n. 15cm lumikerros. Kiviä ja risukkoa joutuu väistelemään, mutta polut auttavat asiaa.

Kokeiluna oli lumikengät / murtsikkasukset –yhdistelmä. Ihan käyttökelpoinen ratkaisu. Ylhäällä hanki kantaa suksen ja nykyaikaiset sukset eivät tosiaan paljoa paina, joten vaikka niitä joutuu suurimman osan ajasta kantamaan repussa, ei se paljoa haittaa ja viimeistään siinä vaiheessa huonot puolet unohtuvat kun pääsee laskemaan alamäkiä. Niissä säästää helposti monta tuntia aikaa ja mukavaa vaihteluahan se on vaihtaa välissä kulkupeliä.

Tie Ritsemiin näytti olevan huonosti aukaistu. Lumituiskun sattuessa joutuu varmasti odottelemaan aura-autoa. Varsinkin näin hiljaisena aikoina se ei kulje viikonloppuisin. Eli lumilapio ehdoton varuste ja mielellään lumiketjutkin vielä. Tai sitten porvarimaasturi.



tiistai 28. lokakuuta 2008

Syysvaellus Abiskon suunnalla 18.-23.10.

Reitti: Abisko – Lapporten – Besseväggi – Bieggariehppi – Alesjaure – Unna Allakas – Sjangeli – Abiskojaure- Abisko

Reissukuvat

18.10.2008 Abiskoon ja muutama km ylös tunturiin telttaileen
Kävelyä 4 km, nousua 180m

Ajelin Abiskoon, jonne jätin auton. Meni aika myöhäiseksi töitten takia, joten kävelin pimeässä muutaman kilometrin polkua ylös Lapportenia kohti ja jäin telttaan yöksi.


19.10.2008 Abisko – Aliseatnu/Vierrojohka
Kävelyä 25 km, josta lumessa kahlaamista 10 km. Nousua 550m.

Kävelin Lapportenin kautta Aliseatnu/Vierrrojohka risteykseen. Lumiraja meni n. 700m:ssä, joten ylempänä oli raskaampaa kahlata lumessa. Lumi upotti n. 15cm, mutta rasittavuus vaihtelee hyvin paljon pinnan mukaan. Vaikeimpia kävellä on lumi, jossa on n. 2cm jääkerros päällä. Tämä kerros kestää melkein koko painon, mutta murtuu ja sitten pitää ottaa jalalla vastaan uudestaan. Tuntuu kuin joka askeleella olisi kaksi askelta. Toinen inhottava on , jos on kivikkoa. Ei tiedä missä kivet ovat ja matkanteko tyssää monesti siihen, että jalka luistaa piilossa olevalta kiveltä maahan ja tasapainon hakemisen jälkeen vasta saa otettua seuraavan askeleen. Sitä kun tekee muutaman kymmenen kilometriä niin reidet ja pohkeet ovat valmista kauraa.
Lapportenille kävely on tylsää kun matkaa on Abiskosta peninkulma, se on ylämäkeä koko ajan ja maisema ei vaihdu yhtään. Takana järvi, edessä samat vuoret. Mutta sen jälkeen alkaa alamäki ja jokilaaksoissa ei ollut lunta, joten kävely oli taas helppoa.
Olin teltassa yötä jokilaaksossa. Illalla oli kirkas ilma ja heti auringonlaskun jälkeen jo -12 astetta pakkasta. Onneksi yöllä pilvistyi ja aamulla oli enää pari astetta pakkasta, joten 3vuodenajan pussissa tarkeni juuri ja juuri nukkua.


20.10. Aliseatnu – Alesjaure
Kävelyä 25 km, josta lumessa kahlaamista 10 km. Nousua 830m

Aamulla taas hiukka jokilaaksoa eteenpäin ja ylös Bieggariehppin laaksosta. Laakso perällä on tiukka nousu ja pieni jäätikkö josta laskeutuu Moarhmmajohkan laaksoon ja edelleen Visttasväggiin. Taas sama homma, ylempänä oli ihan tarpeeksi. Olin unohtanut lisäksi säärystimet kotiin, joten housunlahkeet ja sukat olivat kivasti märät päivän päätteeksi, niin kuin ne olivat edellisenä päivänäkin. Pikapatentin keksin jekkulangasta. Niillä housunlahje kiinni vaelluskenkään niin ei tarvinnut joka askeleella tyhjennellä kenkiä lumesta. Tämä ei tosin kastumista estänyt, mutta eipä haittaa koska illaksi pääsin kuivattelemaan sukat ja kengät ensimmäistä kertaa kahteen päivään.


21.10. Alesjaure – Unna Allakas
16km, josta lumessa kahlaamista 10 km. Garddecohkkan huiputus (1507 m). Nousua rinkan kanssa 430m ja ilman rinkkaa 280m.

Matka jatkui seuraavana päivänä vuorten yli Unna Allakas tuvalle. Lunta oli aika paljon, joten 14km matka oli ihan tarpeeksi sille päivälle. Sää oli ihan kiva, mutta varsinaisia woah-maisemia ei ollut niin hirvittävästi. Tosin Abiskon ja Kebnekaisen vuoret näkyivät kaukana ihan mukavasti. Kiikuin matkan varrella Garddecohkkan päälle josta oli hienot näkymät. Kannatti tehdä parin kilsan kiertolenkki. Ylhäällä tuuli sen verran että maisemien ihailu jäi lyhyeen.


22.10. Unna Allakas – Abiskojaure
Kävelyä 23km, ei mainittavia nousuja.

Aamusta lähdin kiikkumaan Sjangelin vanhalle kaivosalueelle. Siellä oli vielä vanhoja rakennuksia pystyssä ja kaivoksia pääsi suuaukolta tutkimaan. Paljon ei näkynyt, kun niissä oli vettä. Tämän jälkeen alas laaksoon ja helpoa kävelyä Abiskojauren tuvalle.


23.10. Abiskojaure – Abisko
Kävelyä 13km, ei mainittavia nousuja.

Helppo pätkä takaisin Abiskoon, josta autolla pois. Ei mitään ihmeellistä nähtävää välillä, paitsi Giron-vuori on aika komea.


Ajatuksia reissusta
Minulla oli ensimmäisen kerran mukana SPOT Satellite Messenger. Härveli on GPS-paikantimen ja satelliittipuhelimen yhdistelmä. Toimii siten, että nappia painamalla se lähettää tekstiviestinä tai sähköpostilla tiedon valittuihin osoitteisiin. Sähköpostissa on linkki nettisivulle josta näkee sitten Google Mapsin kautta missä sillä hetkellä on menossa. Laitteessa on myös automaattinen tracker-toiminto, joka lähettää paikkatiedon 10min välein. Laite on ennen kaikkea turvallisuusvaruste. Yhtä nappia painamalla lähtee tieto hätäpalveluun ja sieltä sitten saa helikopterin paikanpäälle. Viestintä on satelliitin kautta, joten kuuluu joka paikassa. Painoa on reilu 200g mutta helppo ja halpa henkivakuutus yksinreissaavalle.