Reissukuvat löytyvät täältä:
Ajatuksia ennen reissua
Kesäkuun alussa tahtoo olla ongelmana minne mennä. Suuremmilla vuorilla on vielä lunta reippaasti ja metsässä ei tahdo jaksaa talsia. Toisaalta kävelyä ei ole tullut harrastettua talvella juuri lainkaan, joten pitäisi olla suhteellisen lyhykäinen reissu.
Ratkaisuksi muodostui yllämainittu reitti. Ensin perinteinen vaellusreitti 55 km Hetta-Pallas, jonka jälkeen 42 km taipale joen varteen. Siitä sitten melontaa 110 km Karasjoki – Ahkkanasjoen latvoilta Karasjoen kylään asti. Melontaa tietysti packraftilla, lisätietoa osoitteessa www.alpackaraft.com ja youtubesta löytyy videoita..
Matkan saldo: Kävelyä 132km, melontaa 110km, +- muutamia kilometrejä.
To 4.609 - Siirtymispäivä
Roi – Pallas. Kävely Pallas – Nammalakuru. 12km
Kävin hakemassa Mikan aamujunasta ja aamupalan jälkeen lähdimme kohti pohjoista. Ajomatka meni mukavasti kun oli vaihteeksi juttuseuraakin matkalla. Pallakselle saavuttuamme soitin autonsiirtopalveluun Hettaan ja lupaili auton olevan odottamassa meitä siellä. Avaimen jätin luontokeskusken seinässä olleeseen postilaatikkoon.
Lähdimme kävelemään hyvää polkua pitkin eteenpäin. Ensimmäiseksi tuli mukava ylämäki, kiva aloitus painavan rinkan kanssa. Ilma oli kosteahko, välillä ripsi vähän vettä mutta ei kuitenkaan satanut. Nammalakuruun saavuttuamme autiotuvan puolella ei ollut ketään, mutta sinne tuli illan päälle kolme saksalaista tyttöä ja vielä myöhemmin joku yksinäinen vaeltaja.
Pe 4.6. -Saunapäivä!
Nammalakuru – Hannukuru – Sioskuru 25km
Lähdimme aamusta Hannukurua kohti, jossa oli tarkoitus saunoa ja olla ehkä yötäkin. Saavuimme sinne hyvissä ajoin päivällä ja yllätykseksemme totesimme saunan olevan lämmin! Kaiken hyvän lisäksi myös vedet olivat valmiina ja lämpimiä, joten ei muutakuin saunomaan!
Tämä säästi meiltä aikaa, joten päätimme jatkaa eteenpäin. Seuraavalla autiotuvalla Pahakurussa söimme ja jatkoimme siitä vielä seuraavallekin, eli Sioskurulle.
La 5.6. - Nytkö se jo loppui?
Sioskuru – Hetta 14km. Näkkälä -Termisjärvi 14km
Eipä siinä kauaa mennyt, aamusta nousimme Pyhäkeron päälle ja siellähän se maali jo näkyikin. Mikalla alkoi polvet hajoileen ja loppumatka meni buranan voimalla, joten hyvä olikin että matka loppui kesken.
Järven yli veneellä ja auto oli kuin olikin odottamassa! Mikalle reissu loppui tähän, itselläni pitäisi vielä Karasjoelle asti mennä.. Koska meillä oli auto, Mika heitti minut Näkkälään asti. Ei oikein kiinnostanut talsia Hetta – Näkkälä “tietä” painavan rinkan kanssa. Siinä säästyi yksi päivä.
Lähdin Näkkälästä tallustelemaan Pöyrisjärvelle menevää mönkijäuraa pitkin.Tarkoituksena oli kaartaa Pöyrisjärven länsipuolelta suot ohittaen rajaviivaa pitkin pohjoiseen ja siitä Norjan puolelle. Rinkka painoi ihan kiitettävästi. Yhdeksän päivän muonat ja kumijolla ja muut vermeet vetivät rinkkaa aika lahjakkaasti maata kohti. Yllättävän hyvin se kuitenkin perässä tuli, olihan hyvä ura kävellä.
Kelit olivat samanlaiset kuin tähän mennessä ja muutama päivä tästä eteenkinpäin. Vaihtelevaa pilvisyyttä ja lumikuuroja.
Su 6.6. - Takatalvi!
Termisjärvi – Gorsajärvi. Kävelyä 28km
Aamulla heräsin teltasta, vähän vilponen oli. Reissussa ekaa kertaa kokeiltavana makuupussin ja peiton yhdistelmä. Siinä on untuvatäyte ja sen saa makuualustan reunoihin kiinni, joten selkäpuolella ei ole kuin alusta. Sinänsä kätevää, eihän ne untuvat selkäpuolella lintassa mitään lämmitä.. Painoa hökötyksellä on vain 450 g ja lisätietoa löytyy osoitteesta http://www.jacksrbetter.com/Wearable%20Quilts.htm. Tuon lisäksi ostin samasta paikasta untuvahupun, joka oli hyvä veto. Koko systeemi painaa puolisen kiloa ja siihen alusta päälle n. 150g. Jos tuota vertaisi normipussiin niin paljon parempi lämpö / paino suhde kuin normaalisti. Bonuksena sen voi pukea päälle, niinkuin kuvista näkyy, joten ei tarvitse välttämättä taukovaatteitakaan. Kokemusten perusteella pystyy yöpymään pikkupakkasille asti, jos on kalsarit ja paksu fleece alla.
Aamulla tosiaan herätessä ulkona oli valkoinen maa. Että tämä Suomen kesä on ihana! Hypin vähän aikaa lämpimikseni ja lähdin sitten kokemaan verkot. Siellähän oli vaikka mitä! Pari isoa siikaa, pari pienempää ja kolmen kilon hauki! Ei jaksanut kaikkea syödä, keitin kaksi isointa siikaa ja oli kyllä tukeva aamupala! Sen voimin sitten liikkeelle! Tämän päivän tavoite oli saavuttaa Ahkkanasjoen latvat, tarkemmin sanottuna Gorsajärvelle oli matka. Sinne oli helppo kävellä rajan pintaa pitkin menevää mönkijäuraa. Se tosin huononi koko ajan ja lopussa ennenkuin käännyin Norjan puolelle sitä tuskin havaitsi. Maasto oli muuten helppokulkuista, mitä nyt pikkusoilla joutui vähän hyppelemään. Norjan puolelta oli helppo kävellä oikeaan suuntaan, maisemat olivat koko matkan aika aakeeta laakeeta..
Ma 7.6. - Hypin ja pompin, joskus melonkin
Gorsajärvi – Ahkkanas/Sotnabealjohkan haara. Kävelyä 3km ja melontaa 15km.
Lähdin kävelemään järven ja joen vartta alaspäin ja muutaman kilometrin jälkeen uskaltauduin vesille. Joki oli vielä aika pieni ja se meni ärsyttävästi “portaissa”. Ensin oli pätkä suvantoa ja sitten ikäänkuin rappusena pieni ja tiukka köngäs/koski. Sen jälkeen taas suvantoa ja tämä toistui koko päivän. Vettä ei ollut tulvasta huolimatta tarpeeksi, joten joudin vähän väliä pomppimaan ylös ja kävelemään koskien ohi. Tämän takia matkantekokin oli aika hidasta.
Ti 7.6. - Vieläkin vähän vettä joessa, perse kiviä viistäen..
Ahkkanas/Sotnabealjohkan haara – Ahkkanasjärvi 18km
Vieläkin samanlaista, kosket matalia ja menevät eiliseen tapaan “portaissa”. Kuitenkin jo vähän parempi meloa. Leirin pistin pystyyn Ahkkanasjärvelle, komea järvi!
Jossakin välissä oli kanootin pohjaan tullut pikku reikä. Se alkoi ennen lounastaukoa ärsyttämään, koska se vuoti pikkuhiljaa kanootin pohjalle vettä ja sen jälkeen oli housut märät. Paikkasin sen lounastauolla silikonitiivistellä ja hyvin toimi, koko loppureissun ajan.
Ke 8.6. - Järvimelontaa
Ahkkanasjärvi – Laillagorzi 22 km.
Tälle päivälle sattui parin järven ylitys, eka oli Ahkkanasjärvi, sitten Vuottasjärvi ja vielä Vuottasluoppal. Kumipaatilla järvellä on tylsää meloa, koska se on aika hidas menopeli kajakkiin verrattuna. Kilometrejä kuitenkin taittui enemmän, koska joessa oli enemmän vettä. Ehkä ideaalisin paikka aloitukselle on Ahkkanasjärvi, koska sen jälkeen Ahkkanasjoki ja Karasjoki yhdistyvät ja vesimäärä tuplaantuu.
Laillagorzi näytti alkuun pahalta ja niinpä nousinkin kanjonista ja kävelin sen ohi. Tuli muutama kilometri turhaakin kävelyä, koska se virtasi ensi alkuun rauhallisesti ja vasta lopussa olisi ollut kovempaa menoa. No ei vara venettä kaada..
To 9.6. - Sisätiloihin nukkumaan!
Laillagorzi – Beaivvasgieddi 25 km
Kilometrimäärä kasvaa koko ajan. Nyt oli jo mukava meloa, vettä riitti. Välillä oli muutamia koskia, mitkä piti ohittaa maitse. Ne huomasi helposti etukäteen, kunhan vähän oli hoksottimet auki. Ainoastaan Suorpmojohkan kohdalla oli vähän hämärämpi paikka. Ensin on pitkä koski joka jatkuu suoraan kunnes joki kääntyy 90 astetta ja sen perästä kiva kanjoni ja putous.. Sitä ei tietysti kosken alussa nähnyt, kauempaa se näytti ihan laskukelpoiselta. Onneksi sain kuitenkin koskessakin rantauduttua eikä tullut edes kiire :)
Majapaikkana iltasella oli alueen ainut avoin tupa, Beaivvasgieddi. Siellä on sekä tupa että kirkko keskellä ei mitään. Ei ollut mitään infoataulua paikan historiasta, miksi sellainen on sinne rakennettu. Varsinkin kun kirkko oli “väärällä” puolella jokea, toisella puolella meni jonkinnäköinen mönkijäura. Itse tupa oli hyvä, avoin puoli ja lukittu osa, puita oli ja nätillä paikalla.
Pe 10.6. - Sivistystä havaittavissa
Beaivvasgieddi – Goddesullotjohkan haara (lähellä tien päätä) 30km
Tänään tuli ensimmäiset ihmiset vastaan. Pieni tiepahanen seurailee Karasjokea aika pitkälle ja lohenpyyntiaikaan ihmiset ovat jokivarsilla ongella. Juttelin yhden norskin kanssa, joka oli lohia pyytämässä. Yhden oli kuulemma saanut, kymppikiloisen. Pitää olla kalahullu kun jaksaa poltattaa jokiveneellä 60 km Karasjoen kylästä ongelle viikonlopuksi.
Tästä eteenpäin Karasjoki on melkein liiankin helppo melottava. Koskea kosken perään, leveät väylät, paljon vettä ja kosket I-II luokkaa, eli ei tarvitse muuta kuin antaa virran viedä ja katsella maisemia.
La 11.6. - Melontaa ja kävelyäkin vaihteeksi
Goddesullotjohkan haara (lähellä tien päätä) – Karasjoki. Melontaa 10km, kävelyä 22 km
Karasjoelle oli vielä matkaa, mutta halutti vaihtelun vuoksi kävelläkin. Niinpä päätin meloa kymmenen kilometriä eteenpäin ja hypätä siitä jälleen kenkien päälle ja käydä huiputtamassa Bahkilvarri, josta avautui upeat näkymät jokilaaksoihin. Kannattaa käydä köpöttelemässä!
Loppuosa olikin sitten tylsää tien päällä kävelyä. Pääsin n. 6km päähän Karasjoelta mönkijäuria pitkin ja sen jälkeen maantietä. Yöksi menin Karasjoen kupeessa olevaan Madijavrille.
Su 12.6. - Miinakenttä
Sunnuntaina lähti bussi Karasjoelta Roihin yhdeksän maissa paikallista aikaa, joten talsin muutaman kilometrin retkeilyreittiä ja sitten “kaupungin” läpi bussiasemalle. Pikaisen pähkäilyn jälkeen totesin ettei näyttänyt hyvältä koska bussiaikataulu oli vuodelta miekka ja kirves. Onneksi sain selvitettyä että bussi lähteekin hotelli Karasjoen pihasta, eikä bussiasemalta niinkuin loogisesti voisi ajatella. Netissä ei tästä ollut mainintaa, hyvä Matkahuolto!
Yöpymispaikalta pois lähtiessa tuli polulla vastaan miinavaarasta kertova kyltti. Eipä siinä mitään, hyvin kuitenkin nukutti yö miinakentässä =) Siellä oli kyllä jotain outoa metalliromua mitä edellisenä iltana ihmettelin. Tulkitsin sen paikallisten räjähtäneiksi pontikkapannuiksi, mutta ne olivatkin räjähtäneitä miinoja. Onneksi ei sattunut kengän eikä nuotion alle semmosta..
Jälkikäteisajatuksia reissusta
Finnmarkin seutu on laajinta erämaata skandinaviassa. Näkkälästä kun lähtee niin saa kulkea tiettömässä korvessa ihan tarpeeksi. Kalaa on joissa ja järvissä varmasti omiksi tarpeiksi, eihän siellä ole ketään pyytämässä. Melottavaa riittää paljon, Karasjoen eri sivuhaarat, Anarjohka/Inarijoki jne. Joten tuohon paikkaan palaan vielä uudestaan.
