Kaamosvaellus Kemihaara - Saariselkä 26.12. - 5.1.

Reissukuvat

Etukäteisajatuksia

“Pakollinen” kaamosvaellus. Pohdin pitkään kolmea vaihtoehtoa: Ruotsi, Käsivarsi tai Koilliskaira-Saariselkä. Saariselkä voitti lähinnä sen takia, että muutama viikko aikaisemmin oli suojakelit, joten toivoin että sukset eivät uppoaisi ihan pohjaa myöten. Toinen syy oli musta kuu, tämä alue on kuitenkin etelämpänä kuin esim. Käsivarsi.

Joka reissu pitää kokeilla jotakin uutta. Tämän reissun “uutuus” oli pulkka. Tavallinen 5€ maksava pulkka johon saa laitettua jonkun verran tavaroita. 12 päivän reissu on hivenen liian pitkä pelkästään rinkan kanssa, mutta ahkion vetäminen hidastuttaa etenemistä. Joten tämä on kompromissi. Pulkka on kevyt ja sitä voi muutaman alkupäivän kiskoa ja sen jälkeen jättää jonnekin autiotuvalle puunvetokelkaksi tms. En alkanut rakentelemaan mitään erityisempiä vetosysteemeitä tähän. Pelkkä naru ja rinkkaan kiinni. Vetoaisat kävivät mielessä, mutta luotin siihen, että koska pulkka on kevyt, se ei haittaa esim. alamäessä niin paljon kuin ahkio.

Pe 26.12. "Siirtymispäivä"
Roi -> Suttikämppä

Iltapäivästä liikenteeseen ja tarkoitus oli yöpyä Suttikämpällä, mikä sijaitsee aivan tien vieressä. Matkalla ei sattunut mitään ihmeempiä. Suttikämppä on aika pieni, mutta kodikas takallinen tupa n. 30km ennen Kemihaaraa. Toinen vaihtoehto yöpymiseen olisi ollut Tikkasen vieriharju, joka myös sijaitsee tien vieressä. Suttikämpällä ei ole aukaistua P-paikkaa, joten ensi töiksi oli tehtävä hieman lumihommia. Samaan aikaan kämppä lämpeni, joten lumihommien jälkeen oli mukava asettua taloksi. Takka on tunnelmallinen, mutta kovemmilla pakkasilla se ei riitä lämmittämään kämppää. Iltaa kohden ilma lämpeni ja iltasella ripsiskeli jo räntää.

Lauantai 27.12 "Joulupukki?"
Kemihaara -> Vieriharju 10km. Lenkki Korvatunturinmurustalla ilman rinkkaa, 20km. Nousua 195m

Aamulla oli lähellä nollaa, mutta onneksi hivenen pakkasen puolella. Lähtö pimeässä ja pieni siirtymä autolla Kemihaaraan. Välillä kävin katsomassa Tikkasen Vieriharjun porokämpän. Tupa oli avoin ja puitakin oli. Tänne siis seuraavalla kerralla yöpymään!

Kemihaarassa oli pohdiskelun paikka. Minulla oli mukana kahdet sukset, 220cm ja 260cm pitkät. Päädyin tiukan mietinnän jälkeen lyhyempiin. Umpisella oli sen verran kantoa, että ilman rinkkaa sai hypellä yhden suksen päällä ja se ei uponnut. Toivotaan että valinta ei mennyt vikaan..

Kemihaarasta Vieriharjulle on virallinen reitti ja sitä oli hyvä hiihdellä. Saavuin Vieriharjulle aika nopeasti, joten lähdin vielä käymään Korvatunturinmurustalla, josta näkyy hyvin Korvatunturille. Helppoa hiihtoa ilman kantamuksia 20 km. Illalla lämpeni sauna ja ilta meni paikallisten hirvimiesten kanssa tarinoiden.

Sunnuntai 28.12. "Ekat umpihankihiihdot"
Vieriharju – Manto-oja - Peskihaara 15 km. Nousua 135m.

Seuraavana aamuna taas pimeässä liikenteeseen. Lähdin Vieriharjulta seuraamaan latua, joka kuitenkin lähti väärään suuntaan harjun päältä. Siinä tuli vähän ylimääräistä nousua, mutta sen jälkeen matka lähti sujumaan. Oikaisin jänkien ja Mantoselän poikki Manto-ojalle. Välillä ei ollut jälkeä, joten eilisen päivän “vauhdin hurmaa” vaihtuu hiljakseen sivakointiin. Jängällä meinasi upottaa vähän turhan paljon, mutta metsässä oli helpompaa hiihtää. Manto-ojalla oli neljän hengen porukka nukkumassa vielä n. 10 aikoihin.

Sieltä jatkoin Peskihaaraa kohti. Manto-ojan vierestä menee poroaita, jonka vieressä olevaa kelkanjälkeä oli helppo hiihdellä. Aikaisemmin siitä oli mennyt joku porukka Peskihaaraan päin. Hiihdin jälkeä Keskihaaran yli vaaran puolelle asti. Olivat nähtävästi kiertäneet pitemmän kautta sinne Peskihaaraan, joten lähdin sitten umpiseen tarpomaan loppumatkan. Nousu oli aika raskas, mutta hiljokseen hiihdeltynä meni ilman suurempia ähinöitä. Peskihaarassa ei ollut ketään, joten oli rauhallinen yö nukkua.

Maanantai 29.12. "Leppoista hiihtelyä ja saunomista"
Peskihaara – Peuraselkä 12km. Saunalenkki Tahvontuvalla 15km. Nousua 95m.

Peskihaarasta oli helppo hiihdellä Peuraselkään. Alla kelkkaura ja hiihdetty latu-ura päällä muutaman päivän takaa. Edellisenä iltana oli ollut taas nollassa ja räntää tihuutellut, joten ura oli aika jäinen. Pari kertaa lisäsin voidetta niin pääsi menemään aika hyvin.

Lasku Jaurulle oli aika haasteikas pulkan kanssa. Pulkassa ei siis ollut aisoja, joten se oli vähän väliä kintuilla. Pulkka ei kuitenkaan painanut paljoa, joten se ei haitannut. Vetonarun kun vielä sääti lyhyelle, ettei pulkka ja mies mene eri puolilta puuta, laskeminen onnistui aika hyvin. Pari kertaa tuli äkkipysähdys / kaatuminen, edellä mainitusta tilanteesta johtuen.

Peuraselässä olin jo 12 jälkeen, joten pienen puhallustauon jälkeen lähdin lämmittämään saunaa Tahvontuvalle. Menoa avitti edellispäivänä hiihdetty ura. Jokilaakso oli melkein koko matkalta täynnä poronjälkiä, joten hiihto ei ollut mitään maailman nopeinta. Tahvolla oli kolmen tytön porukka ja tarinoin heidän kanssaan saunaa odotellessa. Olivat Rovaniemeltä ja aikoivat jatkaa samaan paikkaan, eli Anterinmukkaan seuraavana päivänä.

Takaisintullessa Peuraselälle oli tullut 4 +1 hengen porukat, eli pieni kämppä oli sitten täynnä. Mukanani oli uusi teltta, joten päätin kokeilla sitä. Uni maittoi hyvin kämpän pihassa, varsinkin kun keli oli lauha.

Tiistai 30.12. "Ylämäkeä! Ja maisemia"
Peuraselkä – Vongoiva – Anterinmukka 35km. Nousua 725m

Ensimmäinen “kunnon” hiihtopäivä. Piiitkä ylämäki rajavyöhykettä pitkin Anteriin ja kävin vielä varmuuden vuoksi Vongoivan päällä, ettei tuntuisi liian helpolta. Ilma oli komea koko päivän. Aamusta lähdin seurailemaan rajavyöhykkeen poroaitaa, jonka vieressä meni kelkkaura. Ura oli jäinen, joten pidon kanssa oli vähän ongelmia. Jaurulta kannattaa mennä nimenomaan poroaidan viertä, eikä Iso-ojan vartta. Se on kuulemma hetteinen ja täynnä sivupuroja joita pitää kierrellä. Jaurulta alkava ylämäki on todella pitkä ja siihen vielä Vongoivan päälle, joten voi sanoa, että ensimmäiset 6h tuli hiihdettyä ylämäkeä. Päivä loppui kesken, joten jouduin hiihtämään pimeässä reilun peninkulman. Tämän takia tuli vähän extralenkkiä, koska kiersin Anterin kautta, enkä suoraan tunturin poikki. Toisaalta valmis latu on aina monta kertaa helpompi kuin umpinen.

Anterinmukassa oli jo sauna lämpimänä. Siellä oli yksi toinen vaeltaja jo saunomassa ja reilun puolen tunnin päästä edellispäivän tytötkin tulivat perille. Sauna tuntui mukavalta kaiken viiman jälkeen. Vongoivalle noustessa meinasi tulla vähän kylmä, mutta kun oli koko ajan liikkeellä, pysyi lämpimänä.

Keskiviikko 31.12. "Myrskyä ja tuisketta"
Anterinmukka – Kiertämäjärvi 22km. Nousua 100m

Edellisenä iltana alkanut ja koko yön jatkunut lumisade oli tehnyt tehtävänsä. Ei enää jälkiä. Olikin ollut liian helppoa tähän mennessä. Lähdin aluksi edellispäivän reittiä takaisinpäin. Lunta oli tullut n. 20-25cm, mutta onneksi uusi lumi ole vielä niin raskasta hiihtää, kuin vanhempi. Koko päivän tuuli ja tuiskutti, joten iltaa myöten uutta lunta oli jo n. 30cm. Matkanteko oli hidasta mutta tasaista vanhoja kelkanjälkiä pitkin. Anterista Rajajooseppiin menee paljon ajettu ura. Vaikka uutta lunta tuleekin jäljen päälle, on se silti paljon helpompaa hiihtää kuin kokonaan umpisella. Iltapäivästä rajamieskaksikko pöristeli kelkoilla reittiä ja sain hiihtää osan matkaa jäljellä. Tosin luisto oli aika olematonta ja jos jossakin olisi suksi luistanutkin, vastatuuli piti huolen siitä, ettei pystynyt oikein nauttimaan.

Päivän lopuksi oikaisin Kiertämäjärvelle Ylilompolon kautta. Jängällä upotti jo miehekkäästi yli polven, metsässä onneksi vähän vähemmän. Meni siinä kuitenkin parin kilometrin matkalla aika paljon aikaa. Olen kuitenkin päivän edellä aikataulusta, joten ehdin suunnitelman mukaisesti Saariselälle, vaikka matkavauhti tästä vielä hidastuisikin.

Kiertämäjärvellä olin vaihteeksi yksin, muutamaa päivää aikaisemmin siellä oli ollut pariskunta ja muuten tupa oli ollut tyhjillään koko talven. Ai niin ja uusivuosikin vaihtui!

Torstai 1.1.09 "Poron logiikkaa"
Kiertämäjärvi – Jyrkkävaara 11km. Jyrkkävaaralla hiihtelyä 2km. Nousua 150m.

No nyt sitä lunta on sitten tarpeeksi. Lähdin aamusella kahlaamaan ensin Kiertämäjärveä pitkin ja sitten poroaidan vierustaa Muorravaarakanjoelle ja siitä Jyrkkävaaraan. Yhytin kelkanjäljen, joka näkyi vain aavistuksen verran uuden lumen alta. Se auttoi jonkin verran menoa ja niinpä lyhyt 11km matka ei vienytkään kaikkia mehuja ukosta.

Vaaran laella tuli todistettua poron ajatuksenkulku. Olin pitämässä paussia korkeimmalla kohdalla ja vastaan jolkuttelee jälkeä pitkin poro. Porollahan ei ole mihinkään kiire, jos sitä ei hätyytä, joten huomattuaan minut se ensin seisoskeli pari minuuttia ja mietiskeli vaihtoehtoja: Eteenpäin ei uskalla mennä, koska siinä on tuntematon pahalta haiseva möykky. Vasemmalle puolelle ei pääse, koska siinä on poroaita. Eli siis oikealle puolelle. Poro löntysteli muutaman metrin jäljeltä sivuun ja upposi pohjia myöten lumihankeen. Siihen se sitten pysähtyi ja taas parin minuutin miettiminen. Pystyin mielessäni kuvittelemaan, kun se kirosi uutta lunta ja edessä olevaa estettä. Laiska kun oli, eteenpäin ei kyllä umpisessa viitsi mennä. Tämä poro oli myös vähän erakkohöperö, se tuumasi itsekseen että tästä en mee (=röhkäisi, käännähti ja palasi jäljelle). Jäljellä se tuumaili syntyjä syviä, tällä kertaa poroaitaa, jota se kävi tutkailemassa vähän lähempää. Ei ollut reikiä ei.. Joten siitä se sitten hitaasti lähti menemään takaisinpäin sadatellen mielessään “turisteja”.

Jyrkkävaaran autiotuvalle hiihdeltyäni pistin kaminaan tulet ja kävin vielä Jyrkkävaaran päällä katsomassa maisemia. Eipä sieltä oikein mitään näkynyt, mutta menipähän n. tunti mukavasti. Olin jälleen yksin kämpässä ja ensimmäinen kävijä näille lumille.

Perjantai 2.1. "Hiihtelyä auringonkajossa"
Jyrkkävaara – Sarvijoki 14km. Nousua 130m.

Tämä päivä oli pakkaspäivä, jokilaaksoissa ehkä n.-25. Tuulta ei ollut kuitenkaan nimeksikään, joten oli suhteellisen leppoisa keli hiihdellä. Ja aina kun on pakkasta, on komea ilma. Oli mukava hiihdellä etelään-länteen päin kun tunturin takaa aurinko loimotti koko päivän. Itse hiihtäminen oli edelleen vanhojen jälkien seurailua ja osin täysin umpisessa menoa. Hidasta siis.

Muorravaarakanjoella onnistuin kastelemaan komeasti sukset. Hiihtelin jokea pitkin ja edessä näkyi joella hivenen painunutta lunta. Mietiskelin että siinä on varmaan vettä. Lähdin kiertämään mutta pahaksi onneksi se vesiraja menikin suurinpiirtein minun suksien kohdalla. Olin seisoskellut siinä kotvasen ja heilutellut suksia loskassa, joten arvata saattaa, kuinka pahasti ne jäätyivät. Yritin raaputella puukolla enimpiä, mutta eipä ne tahtoneet lähteä. Virittelin sitten bensakeittimen ja lämmittelin niillä suksenpohjat. Johan lähti! Eivätkä edes sukset palaneet :)

Sarvijoella olin yötä yksin ja samalla ensimmäinen kävijä näille lumille. Tuvassa on erikoinen kamina + takkaviritys. Kivikasaa ei päivässä lämmitetä, puita vaan menee tuhottomasti. Onneksi siinä oli pelti, että sai piipun tukkoon.

Lauantai 3.1. "Umpista"
Sarvijoki – Porttikoski 15 km. Nousua 170m

Aikalailla normipäivä. Umpisessa hiihtelyä ja maisemien ihmettelyä. Porttikoskella oli toinen vaeltaja, jonka kanssa ilta meni tarinoidessa. Hän oli käynyt hiihtämässä lenkin tunturin päälle, joten seuraavana aamuna olisi helppo lähteä valmista jälkeä myöten.

Sunnuntai 4.1. "Ylhäältä näkee kauas"
Porttikoski - Rumakuru 22km. Nousua 595m
Aamu alkoi tiukalla väännöllä Porttikoskelta Kivinokan ja Lankopään väliin. Valmis latu nopeutti ainakin tunnilla nousua. Siitä jatkoin tuntureita pitkin kohti Saariselkää. Tuli saman päivänä huiputettua Lankopää jaKutturapäät. Aurinkokin näkyi ensimmäistä kertaa! Tämä oli kylmin päivä reissulla. Ei pakkasen takia, vaan tuulen. Hiihtelin koko päivän tunturien lakia pitkin ja nenä & sormet olivat vähän väliä kohmeessa. Mutta oli se sen arvoista!

Kutturapäiltä laskettelin ladun varteen ja siitä Rumakurun uudelle tuvalle lämmittelemään.

Maanantai 5.1. "Sivistystä kohden"
Rumakuru - Saariselkä matkailukeskus
Menin edellisenä iltana aikaisin nukkumaan, joten ehdin 8.50 lähtevään bussiin. Latua pitkin oli helppo hiihdellä ja ehdin hyvissä ajoin turistikeskukseen. Siellä oli vielä rauhallista siihen aikaan aamusta. Siitä sitten vain bussiin ja torkkuen Rovaniemelle. Jälleen yksi reissu paketissa.

Jälkikäteisajatuksia
Pulkka osoittautui hyväksi valinnaksi. Rinkka ei painanut älyttömiä alussa ja hiihtäminen oli rennompaa. Toisaalta loppureissusta oli helppo hiihdellä kevyen rinkan kanssa eikä tarvinnut ahkiota kiskoa. Seuraavalla kerralla ehkä kehittelen jonkun aisan siihen, varsinkin jos on enemmän alamäkiä. Kemihaarasta lähtiessä maasto on aika tasaista, poislukien lasku Jaurujoen laaksoon. Tämän takia pelkkä vetonaru riittää mainiosti noissa maastoissa.

Stora Sjöfallet – Sjaunja – Kebnekaise 7.-15.11.2008

Etukäteisajatuksia ennen retkeä

Tarkoituksena oli kuluttaa siirretty syysloma hyvään tarkoitukseen, eli vaellukseen. Ajankohta Ruotsin tuntureilla on todella hiljainen, joten rauhaa olisi luultavasti yllin kyllin tarjolla. Ajankohta on sikäli haasteellinen, että kävellen ei enää pääse ja toisaalta suksiinkaan ei voi luottaa ainakaan joka paikassa. Ratkaisin ongelman ottamalla lumikengät peruskulkemiseen ja murtsikkasukset varalle. Uudet murtsikkasuksethan eivät paina paljon mitään, joten ne eivät repussa paljoa haittaa ja toisaalta saa mukavaa (ja nopeaa) vaihtelua jos pääsee sivakoimaan. Toinen ongelma on jäätilanne. Se selviää vain tutkimalla. Reitin suunnittelin siten, että jokia ei tarvitse ylitellä ja järvetkin voi kiertää. Alueella on todella pitkiä järviä, jotka pitää ottaa huomioon reittisuunnittelussa.

Pe 7.11.2008

Työt loppuivat Kolarissa klo 14 pintaan ja ajelin sieltä yöksi Gällivareen (Jällivaara). Ajomatkaa kertyi 178km.

La 8.11.2008 Ritsem – puoliväli Hukesjaurea,

Lähdin aamulla todella aikaisin ajamaan, paikallista aikaa n. 6 aikoihin. Matkaa Ritsemiin on182 km mutta aikaa menee paljon, koska loppuosa tiestä on yksikaistaista ja mutkittelevaa pikkutietä. Koko tiehän Ritsemiin on rakennettu vesivoimalaitosta varten, joten näin ei-sesonkiaikana se on todella hiljainen. Jopa niin hiljainen ettei sitä oltu aurattu loppuosasta. Onneksi maassa ei ollut lunta kuin 10cm ja tiellä oli jonkin verran kuljettu, joten perille pääsi helposti. Ajatuksia herätti vain paluu. Sopiva tuiskupäivä ja tie olisi varmasti tukossa. Olin jo alustavasti tehnyt matkasuunnitelman siten, että jos kaikki mene hyvin, olen jo lauantaina takaisin tien varressa. Onpahan yksi ylimääräinen päivä käytettävissä odottamattomiin tilanteisiin.

Matka Ritsemistä alkoi ylämäellä. Akkajaurelta ensimmäinen nousu on XXX korkeusmetriä. Ensimmäinen tupa (joka tosin on tähän aikaan kiinni) on Sitasjaure 22km päässä. Sinne menee tie, jota ei talvella aukaista. Mutta silti se toimi helppona reittinä alamaan ryteiköstä tunturiin. Nousin kävellen jyrkimmän kohdan ja sen jälkeen sain hiihdellä melkein koko matkan. Pari alamäkeä kävelin suosiolla, koska tiellä oli paikka paikoin kivet näkyvissä ja alamäkeen on huono jarrutella jäisellä pinnalla.

22km matka meni nopeasti, joten lähdin vielä illan hämärtyessä lumikengillä kohti Hukejaurea. Kävelin n. XX km, jonka jälkeen laitoin teltan pystyyn pienen puron varteen. Talvella sulan veden löytäminen on tärkeä, koska lumesta sulattaminen on hidasta ja siihen kuluu paljon kaasua/polttoainetta. Itselläni oli viikon reissua varten yksi pieni kaasupullo, mutta tarkoitus oli kokkailla tunturituvissa mahdollisimman paljon.

Su 9.11.2008, Hukesjaurelle

Lumikenkäily jatkui reittiä pitkin Hukejaurelle, jossa olin seuraavan yön. Päivällä oli vähän aikaa auringonpaistetta, mutta muuten pilvet harmaannuttivat taivasta. Telttayön jälkeen yöpyminen sisätilassa tuntuu aina luksukselta. Päivämatka oli lyhyt, joten jäi aikaa lueskella kirjaa ja loikoilla ihan muuten vaan. Alkumatkasta rinkka painaa vielä turhan paljon, joten kevensin sitä kuinkas muuten kuin syömällä.

Ma 10.11.2008, Hukesjaure – Sälka, 25km

Hukesjaure oli ensimmäinen etappi, josta olisi ollut mahdollisuus huiputtaa vuori (Sälka 1510m tai Stuor Ruskja). Pilvinen sää kuitenkin tuli tielle ja niinpä tyydyin kävelemään seuraavalle tuvalle, eli Sälkalle.

Ti 11.11.2008 Sälka – Nallo – Tjäktja 18 km

Taas pilvinen päivä, joten huiputukset sai unohtaa. Ajattelin käydä Tjäktjan tuvalla kääntymässä ja koska periaatteena on, että samoja jälkiä ei pidä kävellä (eihän siinä edes upota kunnolla), päätin pidentää lenkkiä kiertämällä Nallon kautta. Kävin siellä viime talvena ja silloin(kin) oli ihan kivanoloinen paikka.

Sälkalta nousun jälkeen pääsin vähän hiihtelemäänkin ylhäällä olevan järven jäätä. Vauhdin hurma on melkoinen lumikenkäilyn jälkeen. Järven jälkeen alkoi alamäki ja suksen kantavuus loppui, joten takaisin kävelemään. Tässä vaiheessa iski pieni laiskuuden poikanen ja päätin oikaista vuoren rinnettä myöten Tjäktjalle päin. Näin säästin reilun kilometrin ja 150m ylämäkeä. Nallo – Tjäktja-väli oli mukava, kapea rako vuorten välissä. Ylämäen loputtua sukset jalkaan ja pääsin laskemaan alamäkeen n. 4km. Mukava ja helppo lopetus päivälle.

Ke 12.11.2008 Tjäktja – Singi 24km

Juna kääntyi kotia kohti. Tästä se paluumatka sitten alkoi. Luvassa oli suoraviivaista kävelyä suurta laaksoa pitkin. Reittiä oli helppo seurailla, koska Kungsleden on hyvin merkattu ja iso. Miksi sitten seurata reittiä, jos lunta on maassa? Ensinnäkin polku on tasaisempi kuin kivikko. Lunta ei ole vielä niin paljoa, että kivet olisivat kokonaan peittyneet. Toiseksi alempana on reippaasti risukkoa, joten reikä siinä auttaa paljon.

Maisemallisesti oli pilvisyyden takia vähän tylsää. Samoin mitä isompi laakso on, sen tylsempi sitä on kävellä. Isot mittasuhteet ja matkanteon hitaus ovat huono yhdistelmä. Tyypillistä on, että näet päivän määränpään monta tuntia aikaisemmin.

To 13.11.2008 Singi – Kaitumjaure - Teusajaure 22km

Uusi päivä, sama laakso.. Matka jatkui lievää alamäkeä eteenpäin. Singin jälkeen kävelin/hiihdin laaksossa osan matkaa virtaavan joen jäällä. Tämä onnistui vain ylävirralla, pian joki muuttui koskiseksi ja jäät olemattomiksi. Matkalla näin jokivarressa pari hirveä lähellä Kaitumjaurea. Kaitumjaurelta jatkoin vielä seuraavalle järvelle, eli Teusajaurelle. Maisemat olivat uusia, vaikka 5 vuotta sitten kävelin kesällä samaa polkua, tosin eri suuntaan. Vaeltajan siunaus on kaksi vuodenaikaa ja huono muisti J Kaitumjauren jälkeen polku nousee tunturin yli. Aurinko alkoi sopivasti pilkistämään auringonlaskun aikaan, komeaa oli!.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Teusajauren yli ja sieltä sitten pitkin tuntureita takaisin Ritsemiin. Hyvällä ilmalla olisi voinut käydä vielä Kallaktjåkkån (1810m) päällä maisemia pällistelemässä. Teusajaure oli kuitenkin vielä sula. Olin ottanut tämän mahdollisuuden huomioon reitinvalinnassa ja ajassa, joten minulla oli vielä reilusti aikaa kävellä vähän kiertomukkaa järven rantaa pitkin ja siitä jatkuvaa laaksoa pitkin Autajaurelle. Maisemallisesti tämä ei tosin ole niin hieno, mutta minkäs teet..

Pe 14.11.2008 Teusajaure – teltta 3km ennen Suorggejavria, 14km

Aamulla herätessäni ja ensimmäistä kertaa ulos katsoessani jouduin hieraisemaan silmiä. Järvi olikin jäässä! Yöllä oli reilu 20 astetta pakkasta ja melkein koko järvi oli jäätynyt yhdessä yössä. Jäätä ei kuitenkaan ollut kuin reilu sentti, joten yli ei päässyt, ei edes rantoja pitkin kävelemään. Reitinvalinta meni vähän mönkään, koska lähdin koluamaan rantoja pitkin. Kivikkoa tai pöpelikköä ja matkavauhti 1km tunnissa. Ei näin. Helpommalla olisi päässyt kun olisi suosiolla noussut takaisin tunturiin ja sieltä kierrellyt.

Koluttuani 3h rantakiveliötä, päätin nousta ylemmäs. Siellä kulku helpottui, mutta nousuun meni paljon aikaa. Yllättävän raskasta hommaa kiikkua pöpelikössä lumen seassa 250m ylöspäin. Loppupäivä oli sitten lievää alamäkeä, mutta pimeähän siinä tuli ennen kuin tuli kilometrejä mittariin.

La 15.11.2008 Teltta – Ritsem – kotiin, 30km

Viimeinen päivä. Ilma oli komea ja reittikin oli suht helppokulkuista. Ensin n. 3km joen viertä laaksossa ja sitten pari järveä, joita pitkin pääsi hiihtämään. Loppumatka tietä pitkin joka sekin meni hiihdon merkeissä. Lumikenkäilyä tuli n. 6km ja hiihtoa loput. Perillä Ritsemissä olin soppelisti auringonlaskun aikaan, josta oli vielä pitkä ajomatka kotiin Rovaniemelle.

Pohdiskelua retken jälkeen

Uutta reissussa oli myöhäissyksy ajankohtana Ruotsin Lapissa. Lyhyesti kerrottuna päivänvaloa on vielä ihan kivasti (n. 8-9h). Reissulle sattui vielä kuutamo, joka valaisee jonkin verran myös pilvien läpi. Kulkeminen onnistuu ihan hyvin otsalampunkin valossa, tosin maisemista ei saa kaikkea irti ja valokuvia pystyy ottamaan vain rajoitetun ajan. Ihmisiä ei näy missään. Koko reissun aikana en nähnyt edes jälkiä poislukien ihan Ritsemin lähimaasto. Itse liikkuminen on suhteellisen helppoa lumikengillä. Suomen lapin umpihanki on helposti raskaampi kulkea kuin nyt n. 15cm lumikerros. Kiviä ja risukkoa joutuu väistelemään, mutta polut auttavat asiaa.

Kokeiluna oli lumikengät / murtsikkasukset –yhdistelmä. Ihan käyttökelpoinen ratkaisu. Ylhäällä hanki kantaa suksen ja nykyaikaiset sukset eivät tosiaan paljoa paina, joten vaikka niitä joutuu suurimman osan ajasta kantamaan repussa, ei se paljoa haittaa ja viimeistään siinä vaiheessa huonot puolet unohtuvat kun pääsee laskemaan alamäkiä. Niissä säästää helposti monta tuntia aikaa ja mukavaa vaihteluahan se on vaihtaa välissä kulkupeliä.

Tie Ritsemiin näytti olevan huonosti aukaistu. Lumituiskun sattuessa joutuu varmasti odottelemaan aura-autoa. Varsinkin näin hiljaisena aikoina se ei kulje viikonloppuisin. Eli lumilapio ehdoton varuste ja mielellään lumiketjutkin vielä. Tai sitten porvarimaasturi.