Stora Sjöfallet – Sjaunja – Kebnekaise 7.-15.11.2008

Etukäteisajatuksia ennen retkeä

Tarkoituksena oli kuluttaa siirretty syysloma hyvään tarkoitukseen, eli vaellukseen. Ajankohta Ruotsin tuntureilla on todella hiljainen, joten rauhaa olisi luultavasti yllin kyllin tarjolla. Ajankohta on sikäli haasteellinen, että kävellen ei enää pääse ja toisaalta suksiinkaan ei voi luottaa ainakaan joka paikassa. Ratkaisin ongelman ottamalla lumikengät peruskulkemiseen ja murtsikkasukset varalle. Uudet murtsikkasuksethan eivät paina paljon mitään, joten ne eivät repussa paljoa haittaa ja toisaalta saa mukavaa (ja nopeaa) vaihtelua jos pääsee sivakoimaan. Toinen ongelma on jäätilanne. Se selviää vain tutkimalla. Reitin suunnittelin siten, että jokia ei tarvitse ylitellä ja järvetkin voi kiertää. Alueella on todella pitkiä järviä, jotka pitää ottaa huomioon reittisuunnittelussa.

Pe 7.11.2008

Työt loppuivat Kolarissa klo 14 pintaan ja ajelin sieltä yöksi Gällivareen (Jällivaara). Ajomatkaa kertyi 178km.

La 8.11.2008 Ritsem – puoliväli Hukesjaurea,

Lähdin aamulla todella aikaisin ajamaan, paikallista aikaa n. 6 aikoihin. Matkaa Ritsemiin on182 km mutta aikaa menee paljon, koska loppuosa tiestä on yksikaistaista ja mutkittelevaa pikkutietä. Koko tiehän Ritsemiin on rakennettu vesivoimalaitosta varten, joten näin ei-sesonkiaikana se on todella hiljainen. Jopa niin hiljainen ettei sitä oltu aurattu loppuosasta. Onneksi maassa ei ollut lunta kuin 10cm ja tiellä oli jonkin verran kuljettu, joten perille pääsi helposti. Ajatuksia herätti vain paluu. Sopiva tuiskupäivä ja tie olisi varmasti tukossa. Olin jo alustavasti tehnyt matkasuunnitelman siten, että jos kaikki mene hyvin, olen jo lauantaina takaisin tien varressa. Onpahan yksi ylimääräinen päivä käytettävissä odottamattomiin tilanteisiin.

Matka Ritsemistä alkoi ylämäellä. Akkajaurelta ensimmäinen nousu on XXX korkeusmetriä. Ensimmäinen tupa (joka tosin on tähän aikaan kiinni) on Sitasjaure 22km päässä. Sinne menee tie, jota ei talvella aukaista. Mutta silti se toimi helppona reittinä alamaan ryteiköstä tunturiin. Nousin kävellen jyrkimmän kohdan ja sen jälkeen sain hiihdellä melkein koko matkan. Pari alamäkeä kävelin suosiolla, koska tiellä oli paikka paikoin kivet näkyvissä ja alamäkeen on huono jarrutella jäisellä pinnalla.

22km matka meni nopeasti, joten lähdin vielä illan hämärtyessä lumikengillä kohti Hukejaurea. Kävelin n. XX km, jonka jälkeen laitoin teltan pystyyn pienen puron varteen. Talvella sulan veden löytäminen on tärkeä, koska lumesta sulattaminen on hidasta ja siihen kuluu paljon kaasua/polttoainetta. Itselläni oli viikon reissua varten yksi pieni kaasupullo, mutta tarkoitus oli kokkailla tunturituvissa mahdollisimman paljon.

Su 9.11.2008, Hukesjaurelle

Lumikenkäily jatkui reittiä pitkin Hukejaurelle, jossa olin seuraavan yön. Päivällä oli vähän aikaa auringonpaistetta, mutta muuten pilvet harmaannuttivat taivasta. Telttayön jälkeen yöpyminen sisätilassa tuntuu aina luksukselta. Päivämatka oli lyhyt, joten jäi aikaa lueskella kirjaa ja loikoilla ihan muuten vaan. Alkumatkasta rinkka painaa vielä turhan paljon, joten kevensin sitä kuinkas muuten kuin syömällä.

Ma 10.11.2008, Hukesjaure – Sälka, 25km

Hukesjaure oli ensimmäinen etappi, josta olisi ollut mahdollisuus huiputtaa vuori (Sälka 1510m tai Stuor Ruskja). Pilvinen sää kuitenkin tuli tielle ja niinpä tyydyin kävelemään seuraavalle tuvalle, eli Sälkalle.

Ti 11.11.2008 Sälka – Nallo – Tjäktja 18 km

Taas pilvinen päivä, joten huiputukset sai unohtaa. Ajattelin käydä Tjäktjan tuvalla kääntymässä ja koska periaatteena on, että samoja jälkiä ei pidä kävellä (eihän siinä edes upota kunnolla), päätin pidentää lenkkiä kiertämällä Nallon kautta. Kävin siellä viime talvena ja silloin(kin) oli ihan kivanoloinen paikka.

Sälkalta nousun jälkeen pääsin vähän hiihtelemäänkin ylhäällä olevan järven jäätä. Vauhdin hurma on melkoinen lumikenkäilyn jälkeen. Järven jälkeen alkoi alamäki ja suksen kantavuus loppui, joten takaisin kävelemään. Tässä vaiheessa iski pieni laiskuuden poikanen ja päätin oikaista vuoren rinnettä myöten Tjäktjalle päin. Näin säästin reilun kilometrin ja 150m ylämäkeä. Nallo – Tjäktja-väli oli mukava, kapea rako vuorten välissä. Ylämäen loputtua sukset jalkaan ja pääsin laskemaan alamäkeen n. 4km. Mukava ja helppo lopetus päivälle.

Ke 12.11.2008 Tjäktja – Singi 24km

Juna kääntyi kotia kohti. Tästä se paluumatka sitten alkoi. Luvassa oli suoraviivaista kävelyä suurta laaksoa pitkin. Reittiä oli helppo seurailla, koska Kungsleden on hyvin merkattu ja iso. Miksi sitten seurata reittiä, jos lunta on maassa? Ensinnäkin polku on tasaisempi kuin kivikko. Lunta ei ole vielä niin paljoa, että kivet olisivat kokonaan peittyneet. Toiseksi alempana on reippaasti risukkoa, joten reikä siinä auttaa paljon.

Maisemallisesti oli pilvisyyden takia vähän tylsää. Samoin mitä isompi laakso on, sen tylsempi sitä on kävellä. Isot mittasuhteet ja matkanteon hitaus ovat huono yhdistelmä. Tyypillistä on, että näet päivän määränpään monta tuntia aikaisemmin.

To 13.11.2008 Singi – Kaitumjaure - Teusajaure 22km

Uusi päivä, sama laakso.. Matka jatkui lievää alamäkeä eteenpäin. Singin jälkeen kävelin/hiihdin laaksossa osan matkaa virtaavan joen jäällä. Tämä onnistui vain ylävirralla, pian joki muuttui koskiseksi ja jäät olemattomiksi. Matkalla näin jokivarressa pari hirveä lähellä Kaitumjaurea. Kaitumjaurelta jatkoin vielä seuraavalle järvelle, eli Teusajaurelle. Maisemat olivat uusia, vaikka 5 vuotta sitten kävelin kesällä samaa polkua, tosin eri suuntaan. Vaeltajan siunaus on kaksi vuodenaikaa ja huono muisti J Kaitumjauren jälkeen polku nousee tunturin yli. Aurinko alkoi sopivasti pilkistämään auringonlaskun aikaan, komeaa oli!.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Teusajauren yli ja sieltä sitten pitkin tuntureita takaisin Ritsemiin. Hyvällä ilmalla olisi voinut käydä vielä Kallaktjåkkån (1810m) päällä maisemia pällistelemässä. Teusajaure oli kuitenkin vielä sula. Olin ottanut tämän mahdollisuuden huomioon reitinvalinnassa ja ajassa, joten minulla oli vielä reilusti aikaa kävellä vähän kiertomukkaa järven rantaa pitkin ja siitä jatkuvaa laaksoa pitkin Autajaurelle. Maisemallisesti tämä ei tosin ole niin hieno, mutta minkäs teet..

Pe 14.11.2008 Teusajaure – teltta 3km ennen Suorggejavria, 14km

Aamulla herätessäni ja ensimmäistä kertaa ulos katsoessani jouduin hieraisemaan silmiä. Järvi olikin jäässä! Yöllä oli reilu 20 astetta pakkasta ja melkein koko järvi oli jäätynyt yhdessä yössä. Jäätä ei kuitenkaan ollut kuin reilu sentti, joten yli ei päässyt, ei edes rantoja pitkin kävelemään. Reitinvalinta meni vähän mönkään, koska lähdin koluamaan rantoja pitkin. Kivikkoa tai pöpelikköä ja matkavauhti 1km tunnissa. Ei näin. Helpommalla olisi päässyt kun olisi suosiolla noussut takaisin tunturiin ja sieltä kierrellyt.

Koluttuani 3h rantakiveliötä, päätin nousta ylemmäs. Siellä kulku helpottui, mutta nousuun meni paljon aikaa. Yllättävän raskasta hommaa kiikkua pöpelikössä lumen seassa 250m ylöspäin. Loppupäivä oli sitten lievää alamäkeä, mutta pimeähän siinä tuli ennen kuin tuli kilometrejä mittariin.

La 15.11.2008 Teltta – Ritsem – kotiin, 30km

Viimeinen päivä. Ilma oli komea ja reittikin oli suht helppokulkuista. Ensin n. 3km joen viertä laaksossa ja sitten pari järveä, joita pitkin pääsi hiihtämään. Loppumatka tietä pitkin joka sekin meni hiihdon merkeissä. Lumikenkäilyä tuli n. 6km ja hiihtoa loput. Perillä Ritsemissä olin soppelisti auringonlaskun aikaan, josta oli vielä pitkä ajomatka kotiin Rovaniemelle.

Pohdiskelua retken jälkeen

Uutta reissussa oli myöhäissyksy ajankohtana Ruotsin Lapissa. Lyhyesti kerrottuna päivänvaloa on vielä ihan kivasti (n. 8-9h). Reissulle sattui vielä kuutamo, joka valaisee jonkin verran myös pilvien läpi. Kulkeminen onnistuu ihan hyvin otsalampunkin valossa, tosin maisemista ei saa kaikkea irti ja valokuvia pystyy ottamaan vain rajoitetun ajan. Ihmisiä ei näy missään. Koko reissun aikana en nähnyt edes jälkiä poislukien ihan Ritsemin lähimaasto. Itse liikkuminen on suhteellisen helppoa lumikengillä. Suomen lapin umpihanki on helposti raskaampi kulkea kuin nyt n. 15cm lumikerros. Kiviä ja risukkoa joutuu väistelemään, mutta polut auttavat asiaa.

Kokeiluna oli lumikengät / murtsikkasukset –yhdistelmä. Ihan käyttökelpoinen ratkaisu. Ylhäällä hanki kantaa suksen ja nykyaikaiset sukset eivät tosiaan paljoa paina, joten vaikka niitä joutuu suurimman osan ajasta kantamaan repussa, ei se paljoa haittaa ja viimeistään siinä vaiheessa huonot puolet unohtuvat kun pääsee laskemaan alamäkiä. Niissä säästää helposti monta tuntia aikaa ja mukavaa vaihteluahan se on vaihtaa välissä kulkupeliä.

Tie Ritsemiin näytti olevan huonosti aukaistu. Lumituiskun sattuessa joutuu varmasti odottelemaan aura-autoa. Varsinkin näin hiljaisena aikoina se ei kulje viikonloppuisin. Eli lumilapio ehdoton varuste ja mielellään lumiketjutkin vielä. Tai sitten porvarimaasturi.