Kaamosvaellus Kemihaara - Saariselkä 26.12. - 5.1.

Reissukuvat

Etukäteisajatuksia

“Pakollinen” kaamosvaellus. Pohdin pitkään kolmea vaihtoehtoa: Ruotsi, Käsivarsi tai Koilliskaira-Saariselkä. Saariselkä voitti lähinnä sen takia, että muutama viikko aikaisemmin oli suojakelit, joten toivoin että sukset eivät uppoaisi ihan pohjaa myöten. Toinen syy oli musta kuu, tämä alue on kuitenkin etelämpänä kuin esim. Käsivarsi.

Joka reissu pitää kokeilla jotakin uutta. Tämän reissun “uutuus” oli pulkka. Tavallinen 5€ maksava pulkka johon saa laitettua jonkun verran tavaroita. 12 päivän reissu on hivenen liian pitkä pelkästään rinkan kanssa, mutta ahkion vetäminen hidastuttaa etenemistä. Joten tämä on kompromissi. Pulkka on kevyt ja sitä voi muutaman alkupäivän kiskoa ja sen jälkeen jättää jonnekin autiotuvalle puunvetokelkaksi tms. En alkanut rakentelemaan mitään erityisempiä vetosysteemeitä tähän. Pelkkä naru ja rinkkaan kiinni. Vetoaisat kävivät mielessä, mutta luotin siihen, että koska pulkka on kevyt, se ei haittaa esim. alamäessä niin paljon kuin ahkio.

Pe 26.12. "Siirtymispäivä"
Roi -> Suttikämppä

Iltapäivästä liikenteeseen ja tarkoitus oli yöpyä Suttikämpällä, mikä sijaitsee aivan tien vieressä. Matkalla ei sattunut mitään ihmeempiä. Suttikämppä on aika pieni, mutta kodikas takallinen tupa n. 30km ennen Kemihaaraa. Toinen vaihtoehto yöpymiseen olisi ollut Tikkasen vieriharju, joka myös sijaitsee tien vieressä. Suttikämpällä ei ole aukaistua P-paikkaa, joten ensi töiksi oli tehtävä hieman lumihommia. Samaan aikaan kämppä lämpeni, joten lumihommien jälkeen oli mukava asettua taloksi. Takka on tunnelmallinen, mutta kovemmilla pakkasilla se ei riitä lämmittämään kämppää. Iltaa kohden ilma lämpeni ja iltasella ripsiskeli jo räntää.

Lauantai 27.12 "Joulupukki?"
Kemihaara -> Vieriharju 10km. Lenkki Korvatunturinmurustalla ilman rinkkaa, 20km. Nousua 195m

Aamulla oli lähellä nollaa, mutta onneksi hivenen pakkasen puolella. Lähtö pimeässä ja pieni siirtymä autolla Kemihaaraan. Välillä kävin katsomassa Tikkasen Vieriharjun porokämpän. Tupa oli avoin ja puitakin oli. Tänne siis seuraavalla kerralla yöpymään!

Kemihaarassa oli pohdiskelun paikka. Minulla oli mukana kahdet sukset, 220cm ja 260cm pitkät. Päädyin tiukan mietinnän jälkeen lyhyempiin. Umpisella oli sen verran kantoa, että ilman rinkkaa sai hypellä yhden suksen päällä ja se ei uponnut. Toivotaan että valinta ei mennyt vikaan..

Kemihaarasta Vieriharjulle on virallinen reitti ja sitä oli hyvä hiihdellä. Saavuin Vieriharjulle aika nopeasti, joten lähdin vielä käymään Korvatunturinmurustalla, josta näkyy hyvin Korvatunturille. Helppoa hiihtoa ilman kantamuksia 20 km. Illalla lämpeni sauna ja ilta meni paikallisten hirvimiesten kanssa tarinoiden.

Sunnuntai 28.12. "Ekat umpihankihiihdot"
Vieriharju – Manto-oja - Peskihaara 15 km. Nousua 135m.

Seuraavana aamuna taas pimeässä liikenteeseen. Lähdin Vieriharjulta seuraamaan latua, joka kuitenkin lähti väärään suuntaan harjun päältä. Siinä tuli vähän ylimääräistä nousua, mutta sen jälkeen matka lähti sujumaan. Oikaisin jänkien ja Mantoselän poikki Manto-ojalle. Välillä ei ollut jälkeä, joten eilisen päivän “vauhdin hurmaa” vaihtuu hiljakseen sivakointiin. Jängällä meinasi upottaa vähän turhan paljon, mutta metsässä oli helpompaa hiihtää. Manto-ojalla oli neljän hengen porukka nukkumassa vielä n. 10 aikoihin.

Sieltä jatkoin Peskihaaraa kohti. Manto-ojan vierestä menee poroaita, jonka vieressä olevaa kelkanjälkeä oli helppo hiihdellä. Aikaisemmin siitä oli mennyt joku porukka Peskihaaraan päin. Hiihdin jälkeä Keskihaaran yli vaaran puolelle asti. Olivat nähtävästi kiertäneet pitemmän kautta sinne Peskihaaraan, joten lähdin sitten umpiseen tarpomaan loppumatkan. Nousu oli aika raskas, mutta hiljokseen hiihdeltynä meni ilman suurempia ähinöitä. Peskihaarassa ei ollut ketään, joten oli rauhallinen yö nukkua.

Maanantai 29.12. "Leppoista hiihtelyä ja saunomista"
Peskihaara – Peuraselkä 12km. Saunalenkki Tahvontuvalla 15km. Nousua 95m.

Peskihaarasta oli helppo hiihdellä Peuraselkään. Alla kelkkaura ja hiihdetty latu-ura päällä muutaman päivän takaa. Edellisenä iltana oli ollut taas nollassa ja räntää tihuutellut, joten ura oli aika jäinen. Pari kertaa lisäsin voidetta niin pääsi menemään aika hyvin.

Lasku Jaurulle oli aika haasteikas pulkan kanssa. Pulkassa ei siis ollut aisoja, joten se oli vähän väliä kintuilla. Pulkka ei kuitenkaan painanut paljoa, joten se ei haitannut. Vetonarun kun vielä sääti lyhyelle, ettei pulkka ja mies mene eri puolilta puuta, laskeminen onnistui aika hyvin. Pari kertaa tuli äkkipysähdys / kaatuminen, edellä mainitusta tilanteesta johtuen.

Peuraselässä olin jo 12 jälkeen, joten pienen puhallustauon jälkeen lähdin lämmittämään saunaa Tahvontuvalle. Menoa avitti edellispäivänä hiihdetty ura. Jokilaakso oli melkein koko matkalta täynnä poronjälkiä, joten hiihto ei ollut mitään maailman nopeinta. Tahvolla oli kolmen tytön porukka ja tarinoin heidän kanssaan saunaa odotellessa. Olivat Rovaniemeltä ja aikoivat jatkaa samaan paikkaan, eli Anterinmukkaan seuraavana päivänä.

Takaisintullessa Peuraselälle oli tullut 4 +1 hengen porukat, eli pieni kämppä oli sitten täynnä. Mukanani oli uusi teltta, joten päätin kokeilla sitä. Uni maittoi hyvin kämpän pihassa, varsinkin kun keli oli lauha.

Tiistai 30.12. "Ylämäkeä! Ja maisemia"
Peuraselkä – Vongoiva – Anterinmukka 35km. Nousua 725m

Ensimmäinen “kunnon” hiihtopäivä. Piiitkä ylämäki rajavyöhykettä pitkin Anteriin ja kävin vielä varmuuden vuoksi Vongoivan päällä, ettei tuntuisi liian helpolta. Ilma oli komea koko päivän. Aamusta lähdin seurailemaan rajavyöhykkeen poroaitaa, jonka vieressä meni kelkkaura. Ura oli jäinen, joten pidon kanssa oli vähän ongelmia. Jaurulta kannattaa mennä nimenomaan poroaidan viertä, eikä Iso-ojan vartta. Se on kuulemma hetteinen ja täynnä sivupuroja joita pitää kierrellä. Jaurulta alkava ylämäki on todella pitkä ja siihen vielä Vongoivan päälle, joten voi sanoa, että ensimmäiset 6h tuli hiihdettyä ylämäkeä. Päivä loppui kesken, joten jouduin hiihtämään pimeässä reilun peninkulman. Tämän takia tuli vähän extralenkkiä, koska kiersin Anterin kautta, enkä suoraan tunturin poikki. Toisaalta valmis latu on aina monta kertaa helpompi kuin umpinen.

Anterinmukassa oli jo sauna lämpimänä. Siellä oli yksi toinen vaeltaja jo saunomassa ja reilun puolen tunnin päästä edellispäivän tytötkin tulivat perille. Sauna tuntui mukavalta kaiken viiman jälkeen. Vongoivalle noustessa meinasi tulla vähän kylmä, mutta kun oli koko ajan liikkeellä, pysyi lämpimänä.

Keskiviikko 31.12. "Myrskyä ja tuisketta"
Anterinmukka – Kiertämäjärvi 22km. Nousua 100m

Edellisenä iltana alkanut ja koko yön jatkunut lumisade oli tehnyt tehtävänsä. Ei enää jälkiä. Olikin ollut liian helppoa tähän mennessä. Lähdin aluksi edellispäivän reittiä takaisinpäin. Lunta oli tullut n. 20-25cm, mutta onneksi uusi lumi ole vielä niin raskasta hiihtää, kuin vanhempi. Koko päivän tuuli ja tuiskutti, joten iltaa myöten uutta lunta oli jo n. 30cm. Matkanteko oli hidasta mutta tasaista vanhoja kelkanjälkiä pitkin. Anterista Rajajooseppiin menee paljon ajettu ura. Vaikka uutta lunta tuleekin jäljen päälle, on se silti paljon helpompaa hiihtää kuin kokonaan umpisella. Iltapäivästä rajamieskaksikko pöristeli kelkoilla reittiä ja sain hiihtää osan matkaa jäljellä. Tosin luisto oli aika olematonta ja jos jossakin olisi suksi luistanutkin, vastatuuli piti huolen siitä, ettei pystynyt oikein nauttimaan.

Päivän lopuksi oikaisin Kiertämäjärvelle Ylilompolon kautta. Jängällä upotti jo miehekkäästi yli polven, metsässä onneksi vähän vähemmän. Meni siinä kuitenkin parin kilometrin matkalla aika paljon aikaa. Olen kuitenkin päivän edellä aikataulusta, joten ehdin suunnitelman mukaisesti Saariselälle, vaikka matkavauhti tästä vielä hidastuisikin.

Kiertämäjärvellä olin vaihteeksi yksin, muutamaa päivää aikaisemmin siellä oli ollut pariskunta ja muuten tupa oli ollut tyhjillään koko talven. Ai niin ja uusivuosikin vaihtui!

Torstai 1.1.09 "Poron logiikkaa"
Kiertämäjärvi – Jyrkkävaara 11km. Jyrkkävaaralla hiihtelyä 2km. Nousua 150m.

No nyt sitä lunta on sitten tarpeeksi. Lähdin aamusella kahlaamaan ensin Kiertämäjärveä pitkin ja sitten poroaidan vierustaa Muorravaarakanjoelle ja siitä Jyrkkävaaraan. Yhytin kelkanjäljen, joka näkyi vain aavistuksen verran uuden lumen alta. Se auttoi jonkin verran menoa ja niinpä lyhyt 11km matka ei vienytkään kaikkia mehuja ukosta.

Vaaran laella tuli todistettua poron ajatuksenkulku. Olin pitämässä paussia korkeimmalla kohdalla ja vastaan jolkuttelee jälkeä pitkin poro. Porollahan ei ole mihinkään kiire, jos sitä ei hätyytä, joten huomattuaan minut se ensin seisoskeli pari minuuttia ja mietiskeli vaihtoehtoja: Eteenpäin ei uskalla mennä, koska siinä on tuntematon pahalta haiseva möykky. Vasemmalle puolelle ei pääse, koska siinä on poroaita. Eli siis oikealle puolelle. Poro löntysteli muutaman metrin jäljeltä sivuun ja upposi pohjia myöten lumihankeen. Siihen se sitten pysähtyi ja taas parin minuutin miettiminen. Pystyin mielessäni kuvittelemaan, kun se kirosi uutta lunta ja edessä olevaa estettä. Laiska kun oli, eteenpäin ei kyllä umpisessa viitsi mennä. Tämä poro oli myös vähän erakkohöperö, se tuumasi itsekseen että tästä en mee (=röhkäisi, käännähti ja palasi jäljelle). Jäljellä se tuumaili syntyjä syviä, tällä kertaa poroaitaa, jota se kävi tutkailemassa vähän lähempää. Ei ollut reikiä ei.. Joten siitä se sitten hitaasti lähti menemään takaisinpäin sadatellen mielessään “turisteja”.

Jyrkkävaaran autiotuvalle hiihdeltyäni pistin kaminaan tulet ja kävin vielä Jyrkkävaaran päällä katsomassa maisemia. Eipä sieltä oikein mitään näkynyt, mutta menipähän n. tunti mukavasti. Olin jälleen yksin kämpässä ja ensimmäinen kävijä näille lumille.

Perjantai 2.1. "Hiihtelyä auringonkajossa"
Jyrkkävaara – Sarvijoki 14km. Nousua 130m.

Tämä päivä oli pakkaspäivä, jokilaaksoissa ehkä n.-25. Tuulta ei ollut kuitenkaan nimeksikään, joten oli suhteellisen leppoisa keli hiihdellä. Ja aina kun on pakkasta, on komea ilma. Oli mukava hiihdellä etelään-länteen päin kun tunturin takaa aurinko loimotti koko päivän. Itse hiihtäminen oli edelleen vanhojen jälkien seurailua ja osin täysin umpisessa menoa. Hidasta siis.

Muorravaarakanjoella onnistuin kastelemaan komeasti sukset. Hiihtelin jokea pitkin ja edessä näkyi joella hivenen painunutta lunta. Mietiskelin että siinä on varmaan vettä. Lähdin kiertämään mutta pahaksi onneksi se vesiraja menikin suurinpiirtein minun suksien kohdalla. Olin seisoskellut siinä kotvasen ja heilutellut suksia loskassa, joten arvata saattaa, kuinka pahasti ne jäätyivät. Yritin raaputella puukolla enimpiä, mutta eipä ne tahtoneet lähteä. Virittelin sitten bensakeittimen ja lämmittelin niillä suksenpohjat. Johan lähti! Eivätkä edes sukset palaneet :)

Sarvijoella olin yötä yksin ja samalla ensimmäinen kävijä näille lumille. Tuvassa on erikoinen kamina + takkaviritys. Kivikasaa ei päivässä lämmitetä, puita vaan menee tuhottomasti. Onneksi siinä oli pelti, että sai piipun tukkoon.

Lauantai 3.1. "Umpista"
Sarvijoki – Porttikoski 15 km. Nousua 170m

Aikalailla normipäivä. Umpisessa hiihtelyä ja maisemien ihmettelyä. Porttikoskella oli toinen vaeltaja, jonka kanssa ilta meni tarinoidessa. Hän oli käynyt hiihtämässä lenkin tunturin päälle, joten seuraavana aamuna olisi helppo lähteä valmista jälkeä myöten.

Sunnuntai 4.1. "Ylhäältä näkee kauas"
Porttikoski - Rumakuru 22km. Nousua 595m
Aamu alkoi tiukalla väännöllä Porttikoskelta Kivinokan ja Lankopään väliin. Valmis latu nopeutti ainakin tunnilla nousua. Siitä jatkoin tuntureita pitkin kohti Saariselkää. Tuli saman päivänä huiputettua Lankopää jaKutturapäät. Aurinkokin näkyi ensimmäistä kertaa! Tämä oli kylmin päivä reissulla. Ei pakkasen takia, vaan tuulen. Hiihtelin koko päivän tunturien lakia pitkin ja nenä & sormet olivat vähän väliä kohmeessa. Mutta oli se sen arvoista!

Kutturapäiltä laskettelin ladun varteen ja siitä Rumakurun uudelle tuvalle lämmittelemään.

Maanantai 5.1. "Sivistystä kohden"
Rumakuru - Saariselkä matkailukeskus
Menin edellisenä iltana aikaisin nukkumaan, joten ehdin 8.50 lähtevään bussiin. Latua pitkin oli helppo hiihdellä ja ehdin hyvissä ajoin turistikeskukseen. Siellä oli vielä rauhallista siihen aikaan aamusta. Siitä sitten vain bussiin ja torkkuen Rovaniemelle. Jälleen yksi reissu paketissa.

Jälkikäteisajatuksia
Pulkka osoittautui hyväksi valinnaksi. Rinkka ei painanut älyttömiä alussa ja hiihtäminen oli rennompaa. Toisaalta loppureissusta oli helppo hiihdellä kevyen rinkan kanssa eikä tarvinnut ahkiota kiskoa. Seuraavalla kerralla ehkä kehittelen jonkun aisan siihen, varsinkin jos on enemmän alamäkiä. Kemihaarasta lähtiessä maasto on aika tasaista, poislukien lasku Jaurujoen laaksoon. Tämän takia pelkkä vetonaru riittää mainiosti noissa maastoissa.